keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2016

"Kotoaan reissuun lähteneet"

YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan Välimerellä hukkui tai katosi vuonna 2014 noin 3500 siirtolaista. Viime vuonna hukkuneiden määrä kasvoi kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n mukaan noin 3 700 ihmiseen. (HS 13.4.2016: Syyrialaiset vanhemmat kadottivat neljä lastaan merelle.)
Ihmisiä hukkuu vuodessa Välimereen siis pienen suomalaien maaseutukunnan asukasluvun verran. Nämä luvut otin Hesarin jutusta, jossa kerrottiin neljä lastaan kadottaneista vanhemmista. Lapset katosivat, kun siirtolaisia kuljettanut kalastusvene törmäsi säiliöalukseen, kaatui ja upposi Libyan rannikon edustalla. Kaikki 268 ihmistä joutuivat mereen.

Perhe oli kotoisin Damaskoksesta Syyriasta, josta he olivat paenneet ensin Egyptiin ja sitten Libyaan. He olivat asuneet pakolaisleireillä jo useita vuosia ennen kuin päättivät yrittää Eurooppaan.

Kalastajaveneen upottua ja rannalle pelastauduttaan he etsivät lapsiaan kaikkialta mutteivät löytäneet. Puolentoista kuukauden kuluttua heidät siirrettiin Italiasta vastaanottokeskukseen Saksaan. Punaisen ristin välityksellä löytyi Italiasta yhden lapsen hauta.

Välimeren ylittäjien tarina on tavallinen. Haudasta on tehty symboli Välimerelle. Minä kiinnitin tällä kertaa huomioni maantieteeseen.

Syyrian Damaskoksesta pakolaisleirille Egyptiin. Sieltä toiselle leirille Libyaan. Libyasta salakuljettajien kyydillä Italiaan (Unohdetaan se veneen kaatuminen.) Italiasta Saksaan.
Niistä matkoista yhtäkään ei ole tehty ykkösluokassa. Kuinka pitkiä matkoja he ovat kulkeneet jalkapatikassa? Miten monta yötä viettäneet ulkosalla? Miten paljon pelänneet, olleet janoisia ja nälkäisiä - ja likaisia? Millaista elämää viettäneet pakolaisleireillä Afrikan puolella?

Kuva alkaa tarkentua vasta Euroopassa. Välimereltä pelastuneita ihmisiä kootaan keskuksiin (en muista niiden nimiä juuri nyt), joista heitä kuljetetaan toisiin keskuksiin. Joista heitä siirretään joihinkin toisiin Euroopan maihin vastaanottokeskuksiin. Joista...
Turkin kautta Kreikkaan tulleet lähetetään (vai "palautetaan" vai "pakotetaan") jo aiemmasta vaiheessa takaisin Turkkiin. Josta....

He, jotka "saavat jäädä" odottavat turvapaikkakuulusteluja. Tänä talvena Suomessa on kuulustelua saatettu odottaa yli puoli vuotta. Sen jälkeen odotetaan päätöstä. Sekin saattaa viedä kuukausia.

Päätös voi olla kielteinen tai myönteinen. Kielteisen päätöksen saaneet karkoitetaan. Myönteisen päätöksen - oleskeluluvan saaneet - saavat jäädä.

Ensimmäinen Helsingin Sanojen lukijakommentti Välimereen hukkuneiden lasten uutisesta kuuluu näin: "Vanhemmat ovat ottaneet suuren riskun, kun ovat vieneet lapsensa merella ja kohti epävarmaa tulevaisuutta. Kotona olisi perhe saanut olla kuitenkin yhdessä."

Kotona? Missä kotona? Damaskoksessa Syyriassa? Olisi saanut olla yhdessä?

Seuraava kommentti: "Netissä leviää ehkä tieto joidenkin maiden hyvästä sosiaaliturvata, mutta kertomukset matkan vaaroista eivät taida tavoittaa reisuuun lähteneitä."

Sosiaaliturvasta? Reissuun lähteneet?

Tämäkin perhe on lähtenyt "kotoaan" "reissuun" vuosia sitten. Epäilen vahvasti, että lähdön syynä olisi ollut joidenkin maiden sosiaaliturva.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti