Entäs jos...

Entäs jos en jaksa? Entäs kun sairastun? Entäs jos kyllästyn? Olen monena aamuna herännyt mielessä nämä - ja monet muut "entäs jos" kysymykset. Sitten rauhoitun.

Olenhan punninnut tämän asian lukemattomia kertoja. Toisaalta minulla on kaikkeen tähän aikaa enemmän kuin ikinä. Ja enkö juuri näistä jutuista ole saanut viime vuosina enemmän iloa kuin mistään muusta.  Todennäköisyyteni sairastua tai kuollakin on tietysti joka vuosi suurempi. Mutta toisaalta: elämä on aina ennakoimatonta. Myös nuorella ihmisellä.

Yritän katsoa Markus Neuvosen ohjeen mukaan vähän ulkopuolelta: tuolla se raukka mennä koheltaa. Niinhän se on aina tehnyt. Ja kyllä se tavallaan tässäkin asiassa eteen tulevat isommat ja pienemmät pulmat selättää. Onhan se sentään harkinnut tätä asiaa pitkään. Punninnut. "Entäs jossien" rinnalla on  painava määrä "mutta toisaalta" asioita.

Mutta toisaalta juuri nämä jutut tuottavat iloa, inspiroivat, rakentavat rutiinit, lisäävät terveyttäni ja hyvinvointiani. Pitkät kävelylenkit, harrastuksissa tavatut ihmiset, harjoittelu ja leikki. Yhteen kasvaminen.  Pohdinnat ihmisestä osana luontoa ja eläinkuntaa, koko maailmankuvan rakentaminen. Jatkuvasti lisääntyvä tieto eläinten tunteista ja kognitioista haastaa koko ajan käsityksiä ihmisen ja eläimen suhteesta.”Tieto siitä, että omiemme kaltaisia ja kuitenkin erilaisia ajatuksia ja koemuksia hyrrää karvaisissa, höyhenikkäissä ja jopa suomuisissa päissä eri puolilla maailmaa, tuo uuden kiehtovan ulottuvuuden siihen, millaista on elää kaikkien näiden elämänmuotojen kanssa tällä planeetalla.” (Telkäranta 2016, 11)

Kuvittelen nyt Markus Neuvosen ohjeiden mukaan itseni 80 vuotiaaksi. Kohdallani se ei ole kaukana - vaivaiset neljätoista vuotta.  Saatan olla kuollut. Tai saatan elää lähes toimintakyvyttömänä, kyvyttömänä huolehtimaan enää itsestäni saati muista. Tai saatan köpötellä rollaattoriin nojaten vanhan koirani kanssa pieniä päivälenkkejä. (Neljätoista  vuotta on koiralle pitkä ikä.)  Esimerkiksi noin. Kukaan ei tiedä. Epävarmuuden aiheita riittää paitsi maailmassa, myös yhden ihmisen elämässä.

Viikko vielä. Sitten menen hakemaan pennun kotiin. Siinä se on - minun etelänmatkani. Menen käymään Eurassa. Sen verran kaukana on, ettei Joensuusta julkisilla kulkuneuvoilla päiväseltään ennätä. Joten hotellikin on etelänmatkalle bookattuna. Kokemäen Seurahuone. Olen oppinut, että minun on turha mennä merta edemmäs kalaan. Uutta ja jännittävää voi kokea nurkan takana. Varmaankin myös ilman koiria. Mutta etenkin koirien kanssa.

(Kira Gronow: Voiko viisaaksi oppia? Kyllä, sanoo filosofi, mutta ensin on opittava elämään toisin kuin ihmiset nykyään. - "Ihminen voi olla äärimmäisen älykäs ja tyhmä samaan aikaan." Markus Neuvosen haastattelu HS 28.9.2017)