Tämän aamun alueita eriarvoistava uutinen

Lääkärihelikopterit joutuvat rajoittamaan lentojaan erityisesti Lapissa ja Itä-Suomessa lentokenttien lyhentyneiden aukioloaikojen vuoksi. Syynä se, ettei välitankkauksia pitkillä sairaslennoilla voida suorittaa.
Tämähän ilman muuta heikentää entisestään sairasavun saantia harvaan asutulle maaseudulle.

Tämä on myös yksi pieni esimerkki siitä, miten keskittäminen etenee huomaamatta eräänlaisena kurjistamisen kehänä: kun yhtä palvelua (lentokenttien aukioloaikoja lentojen vähentämisen myötä) heikennetään, on sillä ennakoimattomia (?) seurauksia muille palveluille.

P.s. Viime viikkoina on myös uutisoitu sitä, että koulukuljetukset tulevat kunnille kalliiksi. Kyläkoulujahan lakkautetaan perusteena syntyvät säästöt. Missään vaiheessa siinäkään asiassa säästöjä ei osoitettu.

KUMIKO?

Äidit synnyttävät yhä useammin kotona ja matkalla sairaalaan. Siksi, että synnytyssairaaloita on yhä harvemmassa ja siksi että heitä kehoitetaan ("tehokkuuden" vuoksi?) pysymään kotona viime hetkeen. Tämä on yksi esimerkki hyvinvointipalvelujen muutossuunnasta: etäämmälle ja nopeat läpivirtaukset.
Hyvinvointipalveluiden saatavuus maaseudulla on teemana uudessa tutkimusprojektissamme "Kuka, mitä, missä ja miten?" Lähtökohtana on 1990 luvun "kypsän hyvinvointivaltion" vaihe, jolloin alueellisen tasa-arvon ja tasa-arvon idea muutenkin eli vahvana ja monet hyvinvointipalvelut ulottuivat harvaanasutun maaseudun kyliin. Tilanne oli tietysti toinen kuin nyt siinä mielessä, että väestöä oli maaseudulla nykyistä huomattavasti enemmän.
Maaseudulla asutaan silti edelleen ja sinne myös muutetaan. Miten ihmiset saavuttavat ne palvelut tai sen avun ja tuen, joka julkisen vallan vahvan vastuun kaudella ulottui suureen osaan väestöä - joskaan ei koskaan kaikkiin.
Projekteilla on usein pitkät nimet, niin tälläkin: "Kuka, mitä, missä ja miten? Hyvinvointipalvelut maaseudulla 2014" on hankkeen virallinen nimi - jos oikein muistan.
Millaisenkohan suuhun sopivan lyhenteen keksisimme? Kumikameli? Kumiko? (Ko tulisi siitä, että erityishuomio kohdistuu kyläkouluihin niiden uusissa käytöissä teemana " Koulujen uusi elämä".)

Kuka kysymyksen sisään mahtuu monta alakysymystä: kuka tuottaa? Kuka maksaa? Kuka vastaa? Kuka hyötyy? Kuka jää ilman?

Vuosikertomus ja -suunnitelma

Uuden maaseutuprojektin kynnyksellä on hyvä hetki tiivistää vanha vuosi. Tämä blogi on typistynyt kirjoittamisesta kirjoittamiseen, joten kirjataan vuoden 2013 julkaisut.  Nyt on lupa ohittaa yliopiston cris-tietokanta ja kertoa myös tärkeistä jutuista.
No, saldo ei kaikkineen ollut suuren suuri - mutta sitäkin laadukkaampi:
Eläkeläisenä maaseudulla (toim. Tedre ja Voutilainen). Maahenki.
Soutaja. Kirjassa Iso siika (toimittajan nimi ei nyt muistu mieleen). Maahenki.
Ulos imperfektistä. Maaseudun Uusi Aika, juhlanumero 2/2013.

Mikään em. Julkaisuista ei pärjäisi jufo-luokituksessa, mutta jokaisesta olen ylpeä. Vähänhän nämä kallistuvat kaunokirjallisuuden puolelle - keskimmäinen on novelli ja viimeinen runo. Ehkä jotain pientä tuli tieteen puolellakin kirjoitettua, mutta tässäpä nämä tärkeimmät.

Ja nyt siis kohti uusia seikkailuja - eli uutta tutkimusta. Sille luomme Marin kanssa oman blogin kunhan rahoitus varmistuu. Maaseutumatkailua on taas tiedossa! Kiva.

P.s. Eläkeläisenä maaseudulla kirjan painos on loppumaisillaan eikä uutta oteta - nelivärikuvakirjan painaminen ei ole halpaa lystiä. Kirjastosta varmaankin löytyy - ellei muuten niin kaukolainana.  Arja Jämsenin sanoin: siitä tulee vielä keräilyharvinaisuus :)

Hupsista, onpas venähtänyt

Jopas on pitkät bloginvälit minulla. Tarkoittanee, ettei blogilla ole (ainakaan enää) yhtään lukijaa. Ihan ihmettelen, miten tämä on unohtunut. Selityksiä on kaksi: face book on vienyt turhan paljon aikaa - hieman addiktiolta jo vaikuttaa. Toisaalta olen blogannut ahkerasti toista harrastusta - pitänyt koirablogia.

Kirjoittaminen on sekä työni että harrastukseni.
Kokeilen nyt palata tännekin, Kirjoittamisesta olen täällä lähihistoriassa lähinnä blogannut.
Paljon puhuttu kirjamme Eläkeläisenä maaseudulla ilmestyi Maahengen kustantamana marraskuussa. Palautettakin on juo tullut; ihana...miksi käytetään sanaa eläkeläinen... kiva kirja, vaikka aika tuttua asiaa...rennosti kirjoítettu, vaikka lopulta sisältääkin paljon tärkeää ja uutta asiaa...

Näinhän se on: lukija on kirjan suhteen aktiivinen osapuoli ja tekee siitä oman tulkintansa.  "Tutuntuntuinen" maaseudun ihmisten sanomana ei tutkijasta tunnu kritiikiltä vaan tekee iloiseksi: Hienoa, jos ihmiset, joista tutkija kirjoittaa, tunnistavat tutuksi (todeksi) kuvauksen.

Nyt haalin aineistoa seuraavan kirjaan. Työnimenä on "Näkökulmakirja".  Perusidea on näyttää, miten konteksti, teoria, näkökulma ja kirjoittamisen tapa kaikki ovat merkityksellisiä sen kannalta, miltä jokin ilmiö näyttää. Ilmiöt, joita katson ovat "päihdeongelma", "kehitysvammaisuus" ja "vanhuus".  Kaksi ensimmäistä ovat diagnooseja ja kolmas kulttuurinen käsite.

Nyt on kirjan suhteen ensimmäinen epäselvyyden, vyyhtimäisyyden ja sekasorron vaihe. Kaikenlaista on mielessä ja tekstitedostoinakin - mutta miten näistä tehdään hyvä ja mielekäs teksti. Vastauksenkin tiedän: ajan kanssa, muhittamalla, kirjoittamalla, ajattelemalla ja taas kirjoittamalla.

En kuulu heihin, joiden teksti on kerralla julkaisukelpoista. En todellakaan.