Moninaiset maaseudun eläkeläiset

Heinäkuun olen kiihkeästi kirjoittanut Maaseudun ikääntymisestä. Välimatkat on kiehtova ja vähällä ohitettu teema, ainakin sosiaalipolitiikassa.

Harvaanasutun maaseudun eläkeikäiset ovat monella tavalla heterogeninen ryhmä. Eläkeikäistä elämää saattaa piisata kolmekymmentä vuotta ja tuona aikana yhdenkin ihmisen elämänkulussa ehtii tapahtua monenmoisia käänteitä, muutoksia ja murtumia. Ja yksikin maaseutu paikka muuttua siinä samalla - vanheta sekin.

Tutkimusaineistoissani on 80-vuotiaita "kyläaktivisteja", varsinaisia hankejyriä ja huomattavaasti nuorempia kylän hoivakodin asukkaita. Heidänkin elämänsä voi olla hyvinkin aktiivista - tapahtumiset vaan ovat erilaisia kuin kylätoimijoilla.

Aivan huikea oma elämäntapansa on "Matilla ja Maijalla", reilusti 7o-vuotiailla sisaruksilla, jotka elävät lapsuuden kodissaan. Heidän yksin tekemänsä kävelyt ulottuvat "pihasta" muutaman sadan metrin säteelle. Silti heidän matkustushorisonntinsa on melkoinen ja ulottuu moneen muuhunkin suuntaan kuin lähempään taajamaan. Siitä pitävät huolen kuusi sisarusta - hekin eläkeläisiä jo useimmat. He kuljettavat Mattia ja Maijaa, keskinäinen kuljetusvastuiden jako toimii hämmentävän hyvin. JOkaisella on kyytipuolella omanlaisensa rooli.

Matti ja Maija elävät aktiivista arkea. Siitä pitää huolen jo puilla lämpiävä talo ja pihapiiri. He eivät konkreettisesti osallistu kylän tapahtumiin, mutta seuraavat hyvinkin tarkkaan kylän elämää - etäältä. Samalla he pitävät elävänä paitsi omaa kotitaloaan, myös kylää sillä elämäntavallaan he tarjoavat kuudelle sisarukselle mahdollisuuden tulla ja viipyä lapsuuden kodissa milloin vain.

Sisarukset eivät siis muodosta vain Maijan ja Matin " sosiaalista tukiverkostoa". Jokainen heistä vastavuoroisesti myös saa jotain noilla käynneillään Kukkolan kylällä - kuka mitäkin.
Ilman heidän jatkuvia käyntejään kylän raittikin hiljenisi melkoisesti.

Avainsana on auto. Heillä kaikilla on yksityisauto. Maija ja Matti taas ovat autottomia. Yksi merkittävin maaseudun eläkeläisiä jakava seikka onkin suhde henkilöautoon. Omistaako ihminen henkilöauton ja ajokortin, kykeneekö hän ajamaan autoa (vielä), eikö hän omista autoa enää - vai eikö hän koskaan ole autoa omistanutkaan. Avioparien kohdalla auton omistus, suhde autoon ja autoiluun on lisäksi sukupuolittunut. Auton omistaa mies, sitä ajaa yleensä mies ja sitä "rakastaa" mies. Naiselle se on kulkuväline. Naisen paikka on kuljettajan vieressä. Kimppakyydit ja muut maaseudun uudet kulkumuodot taas ovat naisten kyytiä.