Globaalit hoivavapaaehtoiset ja muut mietteet

Globaali vapaaehtoishoiva kehittyvissä maissa liikahti tutkimuksena kesällä sen verran, että alotin tarinoiden keräämisen. Samoin olen tutustunut ruotsalaiseen väitöskirjaan, jossa on tutkittu matkatoimistojen kautta vapaaehtoistyöhön lähteneitä.

Koossa on nyt seitsemän kertomusta suomalaisilta Afrikassa (lähinnä Tansaniassa) hoivatöissä olleilta. Lumipallo jäi siinä vaiheessa paikalleen enkä syksyn opetustöiden aikana ole aihetta jatkanut. Palaan asiaan kunhan keksin keinon löytää lisää informantteja. Kansainvälisille työleireille mennään harvoin varsinaisiin hoivatöihin, vaikka laajasti tulkiten läheltä liippaa.

Yksi vaihtoehto olisi tutkailla rinnalla Suomesta Venäjällä (vaikkapa rajatummin Karjalan Tasavallassa) liikkuvia vapaaehtoisia. Esimerkiksi lastenkodeissa on paljon kummitoimintaa, kenties vanhainkodeissakin. Huomaan, että tältä osin tietoni ovat vanhentuneet, lopettelin itse Petroskoin projektit vuosituhannen vaihteessa enkä ole aktiivisesti aihetta seurannut. Karjalan Apu Joensuussa olisi varmaan Karjalan Tutkimuslaitoksen tutkijoiden kannsa hyvä taho saattaa tietous ajan tasalle.

Vanhoja projekteja olen lopetellut tänä syksynä kirjoittamalla kokoavia artikkeleita. Ageing and Societyyn tarkoitettu yhdessä Aini Pehkosen kanssa kirjoitettu  artikkeli tuli refereekierrokselta ja siinä riittää vielä tekemistä. Aiheena on ikääntyvät maaseutuyhetisöjen resurssina. Uutena pointtina lähinnä Maisa Honkasalolta lainattu ajatus pienestä toimijuudesta, joka tarjoaa mahdollisuuden katsoa myös kodin piirissä elämäänsä eleleviä ihmisiä yhteisön jäseninä ja resursseina.

Yhdessä Mari Voutilaisen ja valokuvaaja Mikko Takkusen kanssa tekeillä ollut kirja "Ikääntyvien maaseudut" alkaa myös olla taittovaiheessa. Samaisesta projektista kirjoitan metodijuttua pohtien sitä, miten maaseudun välimatkat otetaan mukaan kenttätutkimukseen kenttänä - ei vain matkana kentälle. Maaseudun ihmsiet tuntevat nahoissaan palveluiden keskittymisen, se muuttaa välimatkojen sosiaalista luonteen.
Näiden juttujen jälkeen yritän laittaa pisteen YTR:n rahoittamalle maaseutuprojektille.

Vielä on tarkoitus palata myös Sininauhaliiton tutkimukseen. Päihdetyön päiväkeskukset ovat kohtaamispaikka ja risteysasema, jossa työvoima-, sosiaali- ja terveyspalveluiden marginaaliin ajetut ihmiset kohtaavat toisensa eräänlaisissa köyhien yhteisöissä. Tästä haluan vielä vähän sanoa.

Mutta mikäs se taas hautautuu pohjalle? Sehän on se kehitysvammaisten asumiseen liittyvä tutkimus, jossa yritin tsoomata nykyiseen tukiasumiseen asumisyhteisönä, jossa tukea tulee myös toisilta asukkailta (ei siis vain työntekijöiltä).  Vaikea aihe, koska tietyllä tavalla samalla vahvistaa eksluusion ajatusta - vammaiset vammaisten kanssa.