Tukityöllistetyt, näkymättömän hoivatyön uusi selkäranka

Vaikeasti työllistyvien työllistymisen ehdot järjestöissä tiukkenevat ensi toukouussa. Työvoimaministeri Sinnemäki esitteli joulun alla tätä koskevan lakiehdotuksen.

Lakiuudistuken ympärillä käyty keskustelu nosti näkyville yhden hoivatyön työntekijäryhmän, josta julkisuudessa on puhuttu varsin vähän. Minusta on parin tutkimusprojektin yhteydessä alkanut näyttää siltä, että tukityöllistetyt muodostavat monien järjestöjen päihdetyössä ja vanhustyössä hoivatyön näkymättömän selkärangan.

Mieleen palaa 1980 luvulta kaksi feminististä yhteiskuntateoreettista keskustelua.
Etenkin brittifeministit halusivat tuoda naisten perheissä ja lähiyhteisöissä tekemän työn työn teorioihin. Käsitys työstä kun nojasi tuolloin ajatukseen, että työtä on lähinnä tuotannollinen palkkatyösuhteesa tehty työ, ei uusintava työ, esimerkiksi hoivatyö. Nyttemmin hoivatyöllä on jonkinlainen laimea työn status silloin, kun työtä tehdään sukulaissuhteissa. Kun perheenjäsenet hoitavat omia lapsiaan, vammaisia ja vanhuksia. Tästä kertoo vanhempainvapaa- ja omaishoidon tukijärjestelmät.

1980 luvun pohjoismaisessa feministisessä keskustelussa lanseerattiin näkymättömän hyvinvointivaltion käsite. Viesti oli, että hyvinvointivaltio- teoriat eivät tunnista sitä yksityiselämän piirissä tehtyä hyvinvointi- ja hoivatyötä, jolla yhteiskuntien toiminta pitkälti lepää. Taas tarkoitettiin etenkin perheissä tehtävää hoivatyötä.

Siis niin työn- kuin hyvinvointivaltionkin teorioilta piilottui suuri osa ihmisten hyväksi tehdystä huolenpitotyöstä, elämää ylläpitävästä ja uusintavasta työstä silloin, ja niin tapahtuu edelleen.
Parin meneillään olevan tutkimukseni kohdalla olen alkanut epäillä, että järjestöjen (ja kuntien) tukityöllistetyt muodostavat ainakin päihdetyössä ja maaseudun vanhustyössä hyvinvointivaltion näkymättömän selkärangan. Työtä ei haluta ymmärtää työnä, siitä ei makseta palkkaa eikä sitä ole myöskään tunnistettu osaksi palvelujärjestelmää toisin kuin omaisten ja yrittäjien tekemä hoivatyö. On silti lukuisia tilanteita, joissa on vaikea kuvitella, miten tuo hoiva järjestetään, jos tämä selkäranka katkaistaan.

Uutta tukityöllistämisen päätöstä perustellaan EU:n valtiontuilla. Käytännössä uudistus tarkoittaa sitä, että elinkeinotoimintaa harjoittava järjestö voi vastedes saada tukea enintään 75 prosenttia osatyökykyisten työntekijöiden palkasta ja puolet muiden työllistettyjen työttömien palkasta.
Vihreän Langan uutisen mukaan Sinnemäki myöntää lakiuudistuksen vaikuttavan joidenkin järjestöjen toimintaan. Suurin osa saa kuitenkin palkkatukea entiseen tapaan. Olisi aika katsoa lähempää, miten muutos vaikuttaa näkymättömään hyvinvointitalkooyhteiskuntaan, sen näkymättömiin hoivatyöntekijöihin ja ennen kaikkea näkymättömän työn kohteisiin, "asiakkaisiin."

Mielekäs "ikäneuvola" hanke

Terveisiä Joensuusta!

Mie vietin maanantai-iltapäivän kokkoustamalla ikääntyvien palveluasioissa. Viihdyin ja valaistuin.

Kyse on Joensuun kaupungin Ikäneuvola-Ruori hankkeesta. Hankehakemuksen avainsanat kuten "kumppanuusverkostojen luominen" maistuvat ennakolta puisilta, niin paljon niitä on kehittämispuheessa toisteltu.

Kokous ei ollut puiseva. Siinä ruumiillistui hankkeen kantava idea, erilaisten ihmisten yhteensaattaminen ja erilaisten tietojen vakavasti ottaminen.

Yksi hankkeen työvälineistä on työryhmät. Siis ei mitään uutta auringon alla - vai onko sittenkin? Mielestäni kyllä, esimerkiksi:

1. Työryhmän teemoista "mielekäs arkielämä" laajentaa tuttua kehittämisformaattia.

2. Hankkeen vetäjillä on tulisieluisuutta ja taitoa sekä tuntosarvet pystyssä. Tuntosarvia tarvitaan uudenlaisten kumppaneiden haistamiseen ja kunkin omanlaisen asiantuntijuuden tunnistamiseen. Tulisieluisuudella innostetaan ihmisiä mukaan. Taidosta on kyse siinä, että erilaisten erilainen tieto tunnistetaan ja saadaan käyttöön.

3. Ikäihmisten oma panos projektin etenemisessä ja suuntien selventämisessä on merkittävä. Samoin eri alojen opiskelijoiden ja monen sortin järjestöjen.

4. Hankkeessa on kävelty ulos virastosta. Jalkautumista on monenlaista ja moninaisissa kokoonpanoissa: Yksitoista "ankkurinnappia", neuvonta, itsehoito- ja palvelupistettä ympäri laajaa Joensuuta. Tempauksia turuilla ja toreilla. Kirjastoauton matkassa kulkemista. Ja monta muuta.

5. Ankkurinnappien toiminta sisältää niin itsehoitopisteen, terveysneuvontaa kuin neuvontaa korjausrakentamisessakin. Samoin tietoa siitä, mistä tietoa voi hakea.
Siis arkielämän pulmatilanteiden laajan kirjon.

Työkokouksessa esitellystä toimintakimarasta jäi päällimmäisiksi mieleen kirjaston kotipalvelu, Leijonien viritys liikuntakavereiksi ja ulkoiluystäviksi, lähihoitajaopiskelijoiden "Kävellen ja keskustellen hyvää yöunta edistämään- projekti", torilla toteutettu tattitempaus, ikäihmiset sähköisen Ruorin rakentajina.

Liisa Leinonen, omien sanojensa mukaan "70-vuotias joensuulainen vanhus", puhui meille viestinnästä. Leinonen on mukana Ruorin sähköisten sivujen kehittämisessä. Hän opettaa myös ATK:ta eläkeläisille.

Sivulauseessa hän kertoi kysyneensä joltakulta ATK:kurssilaiseltaan, miksi tämä osallistuu kurssille.

"Osaanpa sitten tilata itselleni netin kautta vaipat.", oli vastaus.

Siinä on pähkinänkuoressa tulevaisuuden vanhuuden yhteiskunnallinen ydin: miten yhdistää vanhenemisen myötä saapuvat vaivat, teknologian tarjoamat mahdollisuudet ja ihmisten väliset sosiaaliset suhteet osaksi mielekästä arkielämää.

Opin lyhyessä ajassa monta asiaa. Nostan muutaman opin tähän loppuun - itselleni muistutukseksi:

Kotipalveluun kuuluu myös kulttuuri - kuten kirjaston kotipalvelu.

Työryhmien eläkeläiset ovat hankkeessa mukana ikäryhmiensä asiantuntijoina, mutta monet myös oman alansa rautaisina ammattilaisina.

Neuvola on hyvä sana. Neuvojahan tässä monimutkaistuvassa maailmassa tarvitaan, ettei jäädä neuvottomiksi. Eivätkä hyvät neuvot ole aina kalliita. Tarpeen ne kyllä ovat.