Mielekäs "ikäneuvola" hanke

Terveisiä Joensuusta!

Mie vietin maanantai-iltapäivän kokkoustamalla ikääntyvien palveluasioissa. Viihdyin ja valaistuin.

Kyse on Joensuun kaupungin Ikäneuvola-Ruori hankkeesta. Hankehakemuksen avainsanat kuten "kumppanuusverkostojen luominen" maistuvat ennakolta puisilta, niin paljon niitä on kehittämispuheessa toisteltu.

Kokous ei ollut puiseva. Siinä ruumiillistui hankkeen kantava idea, erilaisten ihmisten yhteensaattaminen ja erilaisten tietojen vakavasti ottaminen.

Yksi hankkeen työvälineistä on työryhmät. Siis ei mitään uutta auringon alla - vai onko sittenkin? Mielestäni kyllä, esimerkiksi:

1. Työryhmän teemoista "mielekäs arkielämä" laajentaa tuttua kehittämisformaattia.

2. Hankkeen vetäjillä on tulisieluisuutta ja taitoa sekä tuntosarvet pystyssä. Tuntosarvia tarvitaan uudenlaisten kumppaneiden haistamiseen ja kunkin omanlaisen asiantuntijuuden tunnistamiseen. Tulisieluisuudella innostetaan ihmisiä mukaan. Taidosta on kyse siinä, että erilaisten erilainen tieto tunnistetaan ja saadaan käyttöön.

3. Ikäihmisten oma panos projektin etenemisessä ja suuntien selventämisessä on merkittävä. Samoin eri alojen opiskelijoiden ja monen sortin järjestöjen.

4. Hankkeessa on kävelty ulos virastosta. Jalkautumista on monenlaista ja moninaisissa kokoonpanoissa: Yksitoista "ankkurinnappia", neuvonta, itsehoito- ja palvelupistettä ympäri laajaa Joensuuta. Tempauksia turuilla ja toreilla. Kirjastoauton matkassa kulkemista. Ja monta muuta.

5. Ankkurinnappien toiminta sisältää niin itsehoitopisteen, terveysneuvontaa kuin neuvontaa korjausrakentamisessakin. Samoin tietoa siitä, mistä tietoa voi hakea.
Siis arkielämän pulmatilanteiden laajan kirjon.

Työkokouksessa esitellystä toimintakimarasta jäi päällimmäisiksi mieleen kirjaston kotipalvelu, Leijonien viritys liikuntakavereiksi ja ulkoiluystäviksi, lähihoitajaopiskelijoiden "Kävellen ja keskustellen hyvää yöunta edistämään- projekti", torilla toteutettu tattitempaus, ikäihmiset sähköisen Ruorin rakentajina.

Liisa Leinonen, omien sanojensa mukaan "70-vuotias joensuulainen vanhus", puhui meille viestinnästä. Leinonen on mukana Ruorin sähköisten sivujen kehittämisessä. Hän opettaa myös ATK:ta eläkeläisille.

Sivulauseessa hän kertoi kysyneensä joltakulta ATK:kurssilaiseltaan, miksi tämä osallistuu kurssille.

"Osaanpa sitten tilata itselleni netin kautta vaipat.", oli vastaus.

Siinä on pähkinänkuoressa tulevaisuuden vanhuuden yhteiskunnallinen ydin: miten yhdistää vanhenemisen myötä saapuvat vaivat, teknologian tarjoamat mahdollisuudet ja ihmisten väliset sosiaaliset suhteet osaksi mielekästä arkielämää.

Opin lyhyessä ajassa monta asiaa. Nostan muutaman opin tähän loppuun - itselleni muistutukseksi:

Kotipalveluun kuuluu myös kulttuuri - kuten kirjaston kotipalvelu.

Työryhmien eläkeläiset ovat hankkeessa mukana ikäryhmiensä asiantuntijoina, mutta monet myös oman alansa rautaisina ammattilaisina.

Neuvola on hyvä sana. Neuvojahan tässä monimutkaistuvassa maailmassa tarvitaan, ettei jäädä neuvottomiksi. Eivätkä hyvät neuvot ole aina kalliita. Tarpeen ne kyllä ovat.