Kenttäviikko

Tämän viikon olen viettänyt maaseutukylällä. Tämä on aktiivinen kylä, joka profiloituu kulttuurimatkailuun, verkostoituu niin naapurikyliin, kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Koko ajan on monenmoista menossa - esimerkiksi kulttuuritapahtumia.

Lyhyesti (ja taas lähinnä itselleni muistutukseksi) muutama huomio alkuviikon varrelta.

1. Kylän entinen koulu, nykyinen kylätoimintakeskus, on taloudellisissa vaikeuksissa. Sitä pyörittää yksityisten ihmisten omistama yhtiö. Vaikeuksien takana on kylän  jätehuollon uusimisen maksut. Koulun keskeinen toiminta pyörii yksityisen yrittäjän lounaskahvilan ympärillä. Kaupan lopetettua siitä on tullut kylän toiminnallinen sydän, vaikka muitakin kokoontumistiloja (esim. entinen seurojentalo) on.

Osakeyhtiön hallitus teki jo päätöksen siitä, että entinen koulu, nykyinen toimintakeskus pannaan myyntiin, mutta kyläläiset vastustivat ajatusta. On syntynyt kyläliike toimintakeskuksen pelastamiseksi. Tämllä hetkellä lainan hoitokulut saadaan peitettyä, mutta lainoja ei onnistuta lyhentämään. Nyt tavoitteena on lainojen puolittaminen.

Syksystä asti on ollut vireillä kylätoimintakeskuksen pelastumisoperaatio. Ideoita on kuulutettu facebookia myöten. Monenmoista rahankeruuprojektia onkin menossa. Esimerkiksi kyläläisiä patistelemaan siivoamaan varastoistaan tyhjät pullot ja tuomaan ne keskukseen.  Talon ulko-oven pielessä on tiedote, jossa kerrotaan, paljonko rahaa on koossa (tällä hetkellä 79 euroa 50 senttiä).

On myös järjestetty erilaisia kulttuuritapahtumia, joiden tuotto menee talolle. Sunnuntaina järjestetään illallinen, jossa esiinty viulutaiteilija ja syödään valkoiset liinat pöydillä talon lounaskahvilan pitäjän tekemä illallinen. Illalliskortti 25 euroa, eilen 18 ilmoittautunutta. Ilmoittautumisaika jatkuu.

Myös keskustaajaman ostoskeskuksessa (aulassa) on myyty paikallisten ihmisten tekemiä tuotteita, osa tuotosta talon pelastustalkoisiin.

Myös kunta tuli vastaan jätevesiremontin maksujen osalta, tukee muistaakseni 75 prosentilla kustannuksista.

Talon suhteen on myös pitkäntähtäimen suunnitelmia - kuten tässä kylässä aina. Ja kun yksi suunnitelma torpataan (niin sattuu todella usein), viritetään uusia.

2. Lounaskahvilassa ei ole aivan hiljaista edes talvisydännä. Olen käynyt päivittäin syömässä ja aina siellä on ollu pari-kolme muutakin syöjää/kahvittelijaa: Sukulainen kyytii kaksi iäkästä ihmistä syömään joka päivä tiettyyn aikaan. Ilmeisesti kaksi vapaa-ajanasukasta oli yhtenä päivänä syömässä. Heidän mukaansa lähti myös pienet lapaset. Kyläläisten neulomia sukkia ja lapasia on myynnissä runsaasti.Omistaja sanoo, että hiljaisimpaan aikaan ruokailijoita on minimissään kuusi, kesällä vilkkaaseen aikaan kuusikymmentä. Lounaskahvila on toiminut nyt viisi vuotta.

Keltaisiin huomiotakkeihin pukeutuneet kaksi nuorehkoa miestä kävi kahvilla. Myös pari muuta ihmistä olen nähnyt. Kahvilassa luetaan päivän lehti, jutellaan niitä näitä. Ja minulta kysytään, mistä olen kotoisin. Jotkut käyvät silloin, kun on tiettyä ruokaa (keskiviikko on lihapullapäivä.)

Vieraat eivät tällä kylällä ole lainkaan outo juttu. Kesäaikaan turisteja on todella paljon, myös Suomen ulkopuolelta.

3. Kulttuuritapahtumia on kesäksi suunnitteilla todella runsaasti. Sekä paikallisen kirjailijan näytelmä kesäteatteriin että pyöreitä vuosia täyttävän kansainvälisesti tunnetun taitelijan juhlavuoden ympärillä.

4. Muutaman kerran vuodessa ilmestyvässä kylälehdessä oli kansanedustajaehdokkaiden haastattelu, jossa kysyttiin, mitä kylän pitäisi tehdä jotta elinolosuhteet,  työmahdollisuudet ja palvelut pysyisivät myös tässä keskittyvässä yhteiskunnassa.

Poimin (ilman puolueanalyysiä) muutamia pointteja

- on pidettävä ääntä ja vaadittava KOHTUULLISTA kohtelua valtiovallalta ja kunnalta
- päättäjille välityttävä asianmukaista ja asiantasaista tietoa haja-asutusalueen arkea hankaloittavsita säädöksistä
- on uskottava itseensä, oltava hyvä itsetunto - niin saa yhteistyökumppaneita, uusia asukkaita ja matkailijoita
- täytyy jaksaa uskoa asiaansa, ei saa antaa periksi
-omatoimisuutta ja kotiseutuhenkeä tarvitaan, samoin infraa ja uutta luovaa ajattelua
-kiinni omasta asenteesta, on tehtävä itse eikä ajateltava että joku toinen tuo palvelut
- kyläläisten oma aktiivisuus avainsana
- suuret luonnonvaroja, maankäyttöä ja -kaavoitusta koskevat päätökset ovat kylien kannalta tärkeitä (siis lainsäädäntö)
-valtion on tuettava syrjäseutujen kuntia, mutta lisää oma-aloitteisuutta
- yhteis- ja talkootyötä
- luonto tarjoaa elinmahdollisuuksia, kun niitä käytetään
- kaupungistuminen ei ole uusi ilmiö, vaan on jatkunut 1950-luvulta lähtien, kylän imago tärkeä, yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen voivat olla vetovoimatekijöitä, tarvitaan positiivisuutta ja myönteistä esillä oloa
- puhetta pyörillä kulkevien palvelujen puolesta
- pilottihanke yritysten työllistämisedellytysten parantamiseksi
- olette oivaltaneet, että tulevaisuus tehdään itse

Huokaus. Kun on usean vuoden ajan seurannut sitä, mitä kaikkea kylässä on tehty (ja yritetty), useiden kansanedustajien ehdotukset tuntuvat surkuhupaisilta. Perusviesti tuntuu olevan, että olkaa aktiivisia, luottakaa itseenne, tehkää itse. Niinhän täällä on mielestäni tehty. Eniten minua kiusaa tuo useiden vastausten opettavainen sävy. Niissä toistellaan asioita, jotka kylällä kyllä on tiedetty iät ja ajat, joiden mukaisesti on viety kylää eteenpäin - kunnan toistuvasta vastustuksesta ja torpedoinnista huolimatta.
 Yhteiskunnan ja valtion, kansanedustajan ja lainsäätäjän vastuun tuo esille vain pari edustajaa, toinen valtion tukitoimina toinen elinkeinoelämän vauhdittamisen näkökulmasta.

Toinen tapa tuntuu olla ylistämällä alistaminen: kyllä te olette hyviä. Entä sitten?