lauantaina, syyskuuta 12, 2015

7 km kylätietä

Ajatus metodologisesta urbanismista on pannut miettimään, miten voisin harjaantua havainnoimaan maaseutuja niiden lähökohdista käsin. Miten "keskellä ei mitään" muuttuu joksikin, moneksi ja vaikka miksi.
Tein pienen harjoituksen ajamalla seitsemän kilometrin pätkän itselle tuntematonta kylätietä (seutu on kyllä tuttu.) Otin avuksi kameran ajatellen, että se kenties auttaisi minua kohdentamaan katseeni kun opettelen katsomaan - ja samalla etsimään mahdollisia merkityksiä.

Mitä sitten kuvasin - ja mitä tulkitsen nähneeni, etenen kuvausjärjestyksessä.



Hiekkatiellä oli tietyömerkki, kuorma-auto ja tien sivussa kaivinkone (tosiasiassa en tarkkaan tiedä, mikä kone se oli). Päättelin, että on menossa tien parannustyö, kylätietä korjataan. Keltaliiviset miehet viittoilivat minua ajamaan ohi, mutta jatkoin kuvaamista sinnikkäästi. Tien vierellä on myös postilaatikko - siis asutusta.
 
 
 


Valkoisella muovilla päällystettyjä paketteja molemmin puolin tietä pelloilla - myös pieni kolmiomuotoinen peltokaistale, jossa yksi paketti. Päätelmä: heinä on paalattu. Jossain on tuotantoeläimiä tai sitä (rehua?) viljellään myyntiin, (Voidakseen tehdä tämän tulkinnan, on jo tiedettävä jotakin maataloudesta, viljanviljelystä ja uusita sadonkorjausmenetelmistä. Monelle kaupunkilaiselle valkoiset paketit jäävät vielä isommaksi arvoitukseksi.) Pienetkin alat on otettu peltokäyttöön.
Jäteastia tienhaarassa kertoo asutuksesta.

Paalujen takana sähköaidalla aidattu alue. En pysty päättelemään vielä tästä, mitä eläimiä. Hevosia (hevostiloja on maaseudulla paljon)? Lehmiä? (Ja jos lehmiä, onko kyseessä maitotila, lihakarjatila, emolehmätila... Kaikki erilaiset asettavat erilaiset reunaehdot ja muokkaavat arkipäivää erilaisiksi.)

Järvi aukeaa oikealla. Iso selkä. Mitä kaikkea se lupaa? Kesäasukkaita? Ympärivuotista maaseutuasumista? (75 kilometriä lähimpään kaupunkiin, 40 kilometriä lähimpään kuntakeskukseen).

Kaadettu koivupino tien varrella. Metsätaloutta - harvennushakkuuta tai jotakin muuta, en pysty sanomaan, mutta metsäyhtiötä puut siinä odottavat päässä olevista lapuista päätellen.

Taustalla peltoa. En tiedä mitä viljaa. Viljelystä joka tapauksessa.

Useampikin elävännäköinen isohko maatila. Paljon työkoneita, joiden käyttötarkoitusta en tiedä.

 
 
Nuorta metsää. Ikää en osaa sanoa enkä ole varma, onko istutettu tai itsekseen hakkuuaukiolle kasvanut. Luultavasti istutettu.
 
Tästä kohtaa tie on hiljattain kunnostettu. Vastaan tulee traktori (uudehko, jos oikein ymmärrän), kohta toinen. On elokuu ja elonkorjuun aika. Maatiloilla on kiire. Tien ja pellon välissä kivikasoja. En osaa sanoa, onko peltoa vai tietä raivattu. Taas sähköaita. Tällä kertaa myös laiduntava lehmäkarja. Ja kohta iso uusi rakennus, jonka päättelen (kenties väärin) moderniksi navetaksi - sellaiseksi robotoiduksi.
Talo siellä, toinen täällä, postilaatikkorivejä tienhaaroissa. Asutusta siis. Useamman talon pihassa asuntoauto. (Olen huomannut, että monilla maaseudun poikamiehillä on asuntoauto.)
 
Sininen liikennemerki. Kylän nimi. Tulen siis kylään. Maalaistalo, maitolaituri, jossa ovi. Kaikki viimeisen päälle laitettu ja maalattu. Maitolaiturin tarkoitusta en tiedä: symboli ja muistomerkki? säilytystila? kokoontumispaikka? (joillakin kylillä maitolaituri toimii kyläkirjastona). Harmaan ulkorakennuksen edessä iso traktori. (Ulkorakennuksessa on useammat isot, sivuunvedettävät ovet. Siis paljon työkoneita?)
Silta, joki (tai puro). Tuon joen mukaan kylä lienee saanut nimensä. Sillalla tulee vastaan lenkkeilijä.
 
Pellolla traktori. Tällä kertaa vihreä. Se vetää perässään jonkinlaista lavaa. En tiedä, mitä se tekee.
 

Teleyhtiön auto ojan reunalla, kaapeleita tai jotakin. Asennettaisiinko tässä valokuitua. En tiedä.

Jatkan tietä eteenpäin. Tiedän, että jossain näillä tienoilla on kylätalo, entinen koulu (minulla on sen osoite). Ajattelen etsiä sen. Joudun ajamaan monta kertaa edestakaisin, kunnes päättelen tienhaarasta, että tuolla sen on oltava (tienhaarassa ei mitään viittaa. Monissa paikoissa on koulun viitta - vaikka koulua ei enää ole - tai kylätalon viitta.) Sieltä se löytyy miltei tiessä kiinni, mutta puiden takana.

Siinä on ilmeisesti vanha ja uusi koulu. Vanha (kaunis) rakennus on aidalla erotettu pihapiiristä. Kylätalossa on iso kyltti. Mutta entiseltä koululta se ei näytä. Pitkä rakennus kyllä, mutta vain kaksi ikkunaa etuseinällä. Katolla kattoikkuna, pitkä punainen lautaseinä ummessa.
Tätä en olisi kouluksi arvannut. Mitähän sille on tehty ja miksi? Onko kyseessä energiansäästö? Kuka omistaa tuon enemmän koulurakennuksen näköisen, jonka ympärillä on korkeaa verkkoaitaa (olisiko koiria vai halu eristäytyä?)?

Nuorta metsää, vanhaa metsää. Sieniä, marjoja, metsästystä?  Ja mitä kaikkea muuta metsä tarjoaa?
Uusi siltarumpu.

Tienhaarassa jäteastia, vanha ruostunut maitotonkka ja kynttilälyhty kepin päässä. Kukahan/ketkähän siellä asuu.
Vielä yksi puupino (ei siis halko, vaan pystystä kaadettua puuta, luultavasti mäntyä, en tunne.)

Etuoikeutetun tien liikennemerkki. Palaan takaisin valtatielle. (Vielä 60-luvulla ajamani tie on ollut pääväylä kaupungista toiseen.)


Tämä paikka löytyy kartalta. Se ei ole keskellä ei mitään, jo pieni harjoitus osoittaa, että siellä on vaikka mitä ja vaikka kenelle. Samalla kokeilu osoittaa, etten osaa kieltä, jolla kuvaisin tätä. En tunne maa- enkä metsätaloutta. En myöskään osaa lukea luontoa niin, että tietäisin, missä saattaisi olla marjoja ja sieniä. Maaseudun ihmiset osaavat, paikalliset ihmiset tietävät.

Ajoin tienpätkän, jonka varrella asutaan, harjoitetaan maa- ja metsätaloutta. Luultavasti marjastetaan, sienestetään, kalastetaan ja liikutaan vesillä kesällä ihan huvin vuoksi. Jossa toimii kyläyhdistys (aktiivisesti tai ei), infrastruktuuria kohennetaan (tie ja valokuitu tms.). Mitä vielä voisin päätellä?

Valokuvat toimivat muistiinpanoina. Valokuvaaminen auttaa tarkentamaan katseen suuntaa - etsimään yksityiskohtia, havainnoimaan.