KUMIKO?

Äidit synnyttävät yhä useammin kotona ja matkalla sairaalaan. Siksi, että synnytyssairaaloita on yhä harvemmassa ja siksi että heitä kehoitetaan ("tehokkuuden" vuoksi?) pysymään kotona viime hetkeen. Tämä on yksi esimerkki hyvinvointipalvelujen muutossuunnasta: etäämmälle ja nopeat läpivirtaukset.
Hyvinvointipalveluiden saatavuus maaseudulla on teemana uudessa tutkimusprojektissamme "Kuka, mitä, missä ja miten?" Lähtökohtana on 1990 luvun "kypsän hyvinvointivaltion" vaihe, jolloin alueellisen tasa-arvon ja tasa-arvon idea muutenkin eli vahvana ja monet hyvinvointipalvelut ulottuivat harvaanasutun maaseudun kyliin. Tilanne oli tietysti toinen kuin nyt siinä mielessä, että väestöä oli maaseudulla nykyistä huomattavasti enemmän.
Maaseudulla asutaan silti edelleen ja sinne myös muutetaan. Miten ihmiset saavuttavat ne palvelut tai sen avun ja tuen, joka julkisen vallan vahvan vastuun kaudella ulottui suureen osaan väestöä - joskaan ei koskaan kaikkiin.
Projekteilla on usein pitkät nimet, niin tälläkin: "Kuka, mitä, missä ja miten? Hyvinvointipalvelut maaseudulla 2014" on hankkeen virallinen nimi - jos oikein muistan.
Millaisenkohan suuhun sopivan lyhenteen keksisimme? Kumikameli? Kumiko? (Ko tulisi siitä, että erityishuomio kohdistuu kyläkouluihin niiden uusissa käytöissä teemana " Koulujen uusi elämä".)

Kuka kysymyksen sisään mahtuu monta alakysymystä: kuka tuottaa? Kuka maksaa? Kuka vastaa? Kuka hyötyy? Kuka jää ilman?