Kaikki sanoavat, että minun pitää vain odottaa

"Just wait and wait and wait" parahtaa turvapaikkapäätöstä odottava tuttavani. Hän on odottanut salakuljettajia, odottanut Unkarin rajalla, Suomessa ensimmäisessä ja toisessa hätämajoituksessa, vastaanottokeskuksessa, kotimajoituksessa. Hän on odottanut haastattelukutsua. Ja nyt hän odottaa turvapaikkapäätöstä. Suomessa hän on nyt odottanut yli seitsemän kuukautta.

Päätöksen odottelun kestoa ei voi ennakoida. Kun yhtäaikaa maahan saapunut turvapaikanhakija sai päätöksensä jo pari kuukautta sitten, hän ei vielä ollut päässyt edes haastatteluun.

Maahanmuuttoviraston mukaan kaikkien syksyllä tulleiden päätökset toivotaan saatavan valmiiksi ennen kesää. Milloin kesä alkaa?

Ja millainen päätös tulee olemaan?  Aamun Hesari vertaa Ruotsin ja Suomen päätöksiä. Vaikka Ruotsi antaa Suomea enemmän  myönteisiä turvapaikkapäätöksiä, saa irakilainen tai somali myönteisen päätöksen Suomesta helpommin. Kaikkein useimmin myönteisen päätöksen kummassakin maassa saa syyrialainen ja kielteisen albaani - miltei aina..

Suomessa myönteisen päätöksen alkuvuodesta on saanut 57 prosenttia hakijoista (joiden hakemukset on täällä otettu käsittelyyn. Hakemuksia myös perutaan tai hakija ohjataan Dublin-sopimuksen perusteella toiseen maahan.) . Erot myönteisten päätösten suhteen EU maissa ovat suuria, 20-80 prosenttia hakijoista saa maasta riippuen myönteisen päätöksen.

Tuttavani odottaa pääsevänsä noiden 57 prosentin joukkoon.

Odottelun lisäksi on toivo. Toivo myönteisestä päätöksestä, äidin ja nuorempien veljien saamisesta Suomeen. Edellisen suhteen toivoa siis on. Jälkimmäisen kohdalla tilanne taitaa olla aika toivoton.

Toivo, pelko,ikävä, suru. Nämä tunteet tunnistan tuttavan puheista.