Muutama huomio tämänkertaisen matkan varrelta

Kaksi kylää, monta kohtaamista mahtuu tähän päivään. Päällimmäisenä miltei kaikille paikallisille ihmisille yhteinen aihe: kysymättä puheeksi otettiin kuntaliitokset ja se, miten entisten kirkonkylien nopea näivettyminen heijastuu kielteisesti kyliin tyyliin "meille luvattiin, että palvelut säilyisivät" - mutta toisin on käynyt. Kaupan tilalle on tullut jotakin, jolle ei oikein löydy nimeä, lähinnä kai jonkinlainen elintarvikekioski, jossa kaikki on melko kallista.
Tai sitten "kaikki" on viety.
Mutta mitä ihmiset sitten nostivat esiin kysellessäni arkipäivään kaivattuja parannuksia : hidasteet kylätielle, jossa autot eivät noudata nopeusrajoituksia, esimerkiksi. Lopulta ei puhuttu palveluista. Niiden etäisyys otetaan näissä rajakylissä itsestäänselvyytenä, samoin auto ja venäjän bensa. Joku totesi käyvänsä tankilla yöllä, koska päivällä jonotus voi viedä aikaa ja reissu kestää vartista kolmeen tuntiin.

Yksi mieleen jäänyt asia liittyy turismiin. Turistit pysähtelevät kuulemma kysymään auki olevia paikkoja, nähtävyyksiä, tietä ja milloin mitäkin. Tapaamani nainen sanoi, että hänkin on usein keitellyt kahvit ohikulkijoille, koska mikään pysähdyspaikka ei ole ollut auki. Monet sulkevat ovensa jo elokuun alussa - jos ovat auki ollenkaan. Minäkin kyselin lähellä olevan turistipaikan aukioloa, mutta ei hän tiennyt. Ei meille kerrota, ei meitä informoida, totesi hän.

Huomion itse, että infokyltit esimerkiksi nähtävyydestä tai maja- ruokapaikasta olivat paikoin ränsistyneitä ja kallellaan kaatuneita).. Alkoi jo itseänikin jännittää, löytyykö jostakin jotakin syötävää ja riittääkö bensa. Syötävää löytyi auki olleelta kylätalolla ja bensa riitti rajan tällä puolem olevalle tankille. Kylätalo ympäristöineen oli hyvin merkitty ja nätiksi laitettu

Turistit ovat osa monien kylien arkea. Mutta millainen osa ja mitä heidän palveluistaan tiedetään tai haluttaisiin tietää.

Käväisi mielessä, että netissä asiat on jo aika hyvin esitelty, mutta konkreettinen, fyysinen infopuhelimesta on paikoin unohdettu.

Kylätalo, jossa vierailin oli eräänlainen monitoimitalo sekin: kahvio, kirpputori, kokous- ja kokoontumistiloja, venäjän- ja suomenkielisiä toimijoita.

Minua autettiin auliisti ja kun osoittautui, että lähiseudun majoitustilat ovat täynnä, sanottiin, että kyllä minulle jotain keksitään. Keksittiin myös. Kirjoittelen tätä lammen rannalla sähköttömässä mökissä, jonka omistaa eräs paikallinen yhdistys. Tulin juuri kesäteatterista, joka oli hauska ja hyvä ja joka myös esiteltiin kylän yhteisenä voimanponnistuksena. Katsomo oli ääriään myöten täynnä. Vieressäni istui kesäpphjoiskarjalainen etelästä. Hänelle tämä oli kuudes kesäteatteri.

Aurinko laskee ja valoja ei ole, joten nukkumaan.