Kyläkoulut kierretty - entä sitten

Kunnan eteläpään kylät tuli eilen kierrettyä, 120 km, reilu 4 tuntia ja viisi koulua (yksi naapurikunnan puolella). Tähän reittiin taisi mahtua ääripäät - ainakin, jos rakennusten kunnosta puhutaan: oli vimpan päälle perinteitä kunnioittaen entisöidyt koulurakennukset ja koko pihapiiri (sitä monista koulunpihoista tuttua pientä, punaista hirsisaunaa myöten). Ja toisena ääripäänä sitten pusikon ja vesakon keskellä lahonnut lautakasa, jota emme ilman paikalle sattunutta kyläläistä isäntää olisi löytäneet. Rakennus itsessään on purettu pois, mutta rippeet on jätetty niille sijoilleen. Hirret elävät uutta elämäänsä jossain länsirannikolla.

Pystyyn jääneessä ruokalakeittola-rakennuksessa lahot portaat, ovi auki, ikkunat rikki ja keittiökoneet ruostuneet paikoilleen.

Eilisen kouluista yksi oli kolmen sukupolven vakituisena asuntona. Pihapiirissä ravihevosia ja koulurakennuksessa myös isännän LVI-yrityksen toimisto. Toinenkin koulu oli asuinkäytössä: siinä sijaitsee lastensuojelulaitos. Kolme pystyssä olevaa koulurakennusta ulkorakennuksineen olivat kaikki huolella hoidetun oloisia.

Mutta nyt on kyläkoulujenkiertelykiintiö täynnä tällä erää. Siltä osin ja muutenkin täytyy ryhtyä tekemään välitilinpäätöstä eli pohtimaan, mitä tutkimusmielessä on kaikesta viiden kuukauden aikana tehdystä jäänyt käteen: mitä olemme löytäneet, miten löytämäämme analysoimme ja miten tästä keväällä edetään.

Siirryn siis kohta kentältä kammioon keskustelemaan kirjallisuuden kanssa. Kirjoittanuthan olen nytkin, sillä etnografisessa tutkimuksessa kirjoittaminen on keskeinen osa tutkimusprosessia. Se on yksi menetelmä, ei pelkkä raportointitekniikka. Tänään kuitenkin vielä haastattelu.