Ilman paikkamuistia

Eilen ja tänään ex-kyläkouluvierailu ja yksi haastattelu. Haastattelemansa 26-vuotias nainen on asunut kylällä avomiehensä kanssa kolme vuotta. Kylällä on vuoden mittaan yhteisiä tapahtumia (kirpputori, joulujuhla ja muutakin), mutta haastateltavilla ei ollut tietoa tapahtumapaikan historiasta, siis kuka ja mihin tarkoitukseen se on rakennettu aikanaan. Nyt sitä kutsutaan "torpaksi"ja siinä on isoja tiloja, ylhäällä asuntoja. Voisi olla seurojentalo tai koulukin. Kiinnostavaa minusta on se, että energinen ja aktiivinen haastateltavana ei tiennyt paikkojen menneisyydestä eivätkä ne häntä kiinnostaneet. Kyläkoulu kai joskus on kylällä ollut, mutta kylältä kotoisin oleva avomies on jo käynyt koulunsa toisella kylällä. Anoppi kuulemma tietäisi.
Palveluista lähin ja merkittävin on bensa-asema Venäjän puolella. Kaikki muut palvelut sijaitsevat 40-75 kilometrin päässä. Siksipä tankkaaminen rajan takana on hyvä etu: kaikkeen tarvitaan autoa. Autot starttaavat kotipihassa kuulemma joskus 10 kertaakin päivässä. Litteroin haastattelun referoiden lähipäivinä.  Monta plussaa maalla-asumisen puolesta informantti löysi.

Pysähdyin myös yhdellä ex-koululla, jonka pihassa istui mies ja nainen, ympärillään kaksi isoa koiraa. Koulu on tällä hetkellä heidän vapaa-ajanasuntonsa (koulu on järven rannalla). Suunnitelmissa on joskus muuttaa pysyvämminkin. Koulun entisestä omistajasta heillä oli epämääräistä tietoa (asunto ja jonkinlaista käsityöyrittämistä).
Kysyin lupaa ottaa valokuvia. Se sopi, mutta ei kuulemma ole mitään kuvaamista, sanoi mies osoittaen ulkorakennuksen keskeneräistä kattoremonttia. Siis täälläkin korjataan.
Pariskunnan miehen isä oli kotoisin lähikylältä.

varsin vähän oli heilläkin tietoa vapaa-ajanasuntonsa menneisyydestä.