perjantaina, elokuuta 29, 2014

Kokeilua jäsennyksiksi

No niin, nyt siis käännetään ajatukset ydinongelmien ja - ilmiöiden hahmottamiseen, tutkimustehtäviin, näkökulmien rajaukseen, käsitteellisten tarkastelukulmien etsimiseen.

Etnografisen tutkimuksen yksi tulos tulisi olla ilmiön uudenlainen käsitteellinen jäsentäminen. Analyysin on tarkoitus siis päätyä muun muassa tähän. Jokunen jäsennys joistakin ilmiön ulottuvuuksista pyörii mielen päällä. (Yöllä näin unta, että rämmin Kaverin kanssa iltahämärissä jonkinlaisella polulla ja päädyin johonkin rakennukseen, jossa nainen totesi, että mitä te näitä kouluja tutkitte, ne ovat kaikki samanlaisia, tiedän, kun olen ollut niissä töissä eri puolilla Suomea. Minä siihen, että eihän me KOULUJA saati opetusta tutkita.)

Nyt niitä jäsennyskokeiluja (jotka eivät ehkä edes toimi):
Totunnaisen ja tämönhetkisen ristiriita. Osa paikallisista ihmisistä tuntee haikeutta ja tyytymättömyyttä, koska vertaavat entiseen ja totuttuun. On eri asia, jos tulee muualta tietoisena nykyisestä ja valitsee sen.
Läsnäolon ja poissaolon yhtäaikaisuus: jotain ei paikkaa pitkään asuneille ole enää olemassa objektiivisesti, mutta kokemuksellisesti on. Läsnäolo ja poissaolo ovat yhtäaikaisia sen kautta "mitä pitäisi olla", "mitä oli" ja "mitä voisi olla" ja "mitä on". Amputoinnin jälkeen jalka on olemassa vain omana kokemuksena (vai onko?)
Jokaisen mennyt on aina mukana uudessa tilanteessa.
Jokaisella sukupolvella on omat aikaansaannoksensa.

Nyt ajattelen, että "koulu" olisi yksi paikallinen kulttuurinen ja yhteiskuntapoliittinen paikallinen konteksti. Koulurakennus on fyysinen tila, jolla on fyysinen sijainti - ja sosiaalinen tila, ahdillisesti risteysasema, jossa erilaiset kohtaavat - tai eivät kohtaa. Aiemmat kokemukset tilasta ovat oleellisia kohtaamisissa ja tulkinnoissa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti