Meille luvattiin....mutta heti katosi

Olen näillä kenttätyöreissuillani kylille heittäytynyt (itselleni epätyypillisesti) herkästi juttusille miltei jokaisen ihmisen kanssa kylätaloilla, baareissa, kesäteattereissa, uimarannalla, rajanylitysmuodollisuuksissa ja ylipäänsä kaikkialla, missä ihmiset ovat hetkeksi pysähtyneet paikalleen. Parin utelevan kysymyksen (asutteko näillä seuduin, oletteko täältä kotoisin, tms.) on tuntunut tarpeelliselta kertoa, kuka olen ja mitä teen (maaseutukyliin ja palveluihin liittyvää tutkimusta). Ihmiset tarttuvat herkästi sanaan "palvelu" ja varsin usein keskustelu jatkuu tähän tapaan:

...kyllähän myö jo etukäteen tiijettiin, miten tässä tullee käymään, vaikka meille luvattiin, että palvelut säilyy...heti lähti kaikki... ei oo ennää kuin postilaatikko tuossa seinässä...

Ihmiset viittaavat siis kuntaliitoksiin, vaikka en niistä mitään ole kysynyt. Siis siellä, missä kuntaliitoksia on toteutettu. Hyvin nopealla silmäyksellä havaitsee ulkopuolisena liitoskuntien kirkonkylissä nopean kuihtumisen (tyhjien tilojen määrän). Kylillähän prosessi on alkanut jo aiemmin - ja tyhjille julkisille tiloille (kuten kouluille, asemarakennuksille, kaupoille) on viritelty uutta käyttöä. Toisilla kylillä onnistuneemmin kuin toisilla. Silti esimerkiksi hyvinvointipalveluiden kaikkoaminen entistäkin etäämmäksi (pois entisestä kuntakeskuksesta) puhututtaa kylilläkin ja se liitetään kuntaliitoksiin.