Kesäteattereista

Aamun Karjalaisessa oli juttu kesäteattereista "Kesäfarssi pesi laitosteatterin". Mielestäni korostunut vertaus laitosteatteriin Pohjois-Karjalassa on turha ja kiusallinen. Kylillä kierrellessäni kesän mittaan olen käynyt myös muutamassa kesäteatterissa - niitähän on todella paljon esimerkiksi Pohjois-Karjalassa (onkohan kukaan laskenut?), osin puhtaasti kyläläisistä koostuvia harrastajateatteria, joskus mukana on myös ammattilaisia. Ohjaajienkin ammatillisuus vaihtelee.

Teatterin tutkimuksen seuran puheenjohtajan Marjatta Häti-Korkeilan mukaan kesäteatterit ovat poikkeuksellinen suomalainen ilmiö. Hän luettelee syitä sen suosioon: yhteisöllisyys ja lavalla on lupa olla joku toinen. Toisaalta kesäteatterit ammattimaistuvat ja ohjelmat monipuolistuvat. Paikalliset aiheet ovat lisääntyneet. Kesäteatteriin mennään katsomaan tuttuja. Joensuun kaupunginteatterin johtaja jäsentää kesäteatterin eroja: Ammattimaiset, business-tavoittein toimivat kesäteatterit - yhteisölliset kyläteatterit. Niiden suosio liittyy kesälomaan, ulkoilmaan ja muuhun ulkoilmanäyttelemiseen. (Ulkoilmanäyttelemien, by the way, voisi lisääntyä laitosteatterissakin. Toisin sanoen teatteriesityksen paikkoja olisi paljon.)

Minustakin on helppo tulkita kyläläisten tekemä kesäteatteri yhteisöllisyydestä lähteväksi ja yhteisöllisyyttä lujittavaksi. Sen toteuttamiseen osallistuu laaja joukko muitakin kyläläisiä kuin näyttelijät. Useimmiten sitä tehdään edelleen talkoilla, jotkut toiminnot (kuten kahvio) on voitu ulkoistaa yrityksille. Eräällä tutkimuskylällämme muistellaan vieläkin kymmenen vuotta sitten toteutettua kesäteatterinäytelmää: näytelmäharjoitukset, puvustukset (jopa liikenteenohjaajat puettiin), lavastukset, kahvitukset, liikenteenohjaukset (jonka hoitivat alueen karavaanarit talkootyönä),  teatterilavan korjaamiset ja rakentamiset. Ja mitä kaikkea muuta siihen liittyikään. Kyseessä oli monen vuoden projekti, koska näytelmää myös esitettiin useana kesänä.
Yhteisöllisyys syntynee toiminnasta?

P.s. Neljän kesäteatterin kokemuksellinen saldo omalla kohdallani jäi laihaksi. Kaikkein ammattimaisin yritti olla hauska, mutta mielestäni oli erittäin tylsä, suorastaan pitkästyttävä. Oma suosikkini oli Rääkkylän kesäteatterin näytelmä: Jukka Itkosen teksti, taitava ohjaus, mainio lavastus (ja esityspaikka navetan ylisillä) ja taitavat, hyvät harrastajanäyttelijät etenkin päärooleissa. Esitys oli myös hauska - minua nauratti oikeasti (kaikki tutut kliseet) - vaikkei kesäteatterin tarvitse hauska ollakaan. Epäonnistuminen hauskan yrittäminen on huono juttu.