"Joku sanoo...joku taas sanoo"

Järjestelen ensi viikon kenttätyötä. Tällä kertaa jo vähän systemaattisemmin: aikanaan itsenäisen kunnan  kirkonkylän kylätalolle (kunnantalolle) maanantaina. Tästä entisen pitäjän keskustasta on liitoksen jälkeinen tullut palvelujen suhteen sivukylä jo vuosia sitten. Tuoreen kuntaliitoksen jälkeen se on muuttunut sivukylän sivukyläksi sillä edellisessä kuntaliitoksessa uuden pitäjän keskukseksi muodostunut kirkonkylä näyttää nyt tuoreessa kuntaliitoksessa menettävän toimintojaan kuntaliitoksen toisen osapuolen keskustaan. (Meneekö mutkikkaaksi? Tässä toistuvien kuntaliitosten edetessä keskuksista tulee sivukyliä ja sivukylistä - niin, mitä?)

Menen kylätalolle tapaamaan kyläläisiä sekä haastattelemaan kyläyhdityksen puheenjohtajaa.

Löysin kyläyhdistyksen välityksellä myös tutkimuksen ensimmäiset koululaiset, 1. ja 4.-luokkalaiset pojat, jotka aloittivat pari viikkoa sitten koulunsa uudessa paikassa. Ainakin matka (joka eimminkin tehtiin autokyydillä) piteni ja koulu isoni.

Pojat olivat äidilleen luvanneet, että voivat osallistua tutkimukseen. Niinpä ensi viikon tiistaina kello 7.40 ajan heidän kotipihaansa ja kuljen siitä koululle koulukyydissä. Takaisin palaan nuoremman pojan kyydin mukana. Haastattelen pojat ja äidin sitten jälkeenpäin.

Poikien äiti sanoi puhelimessa, että erilaisia busseja kulkee tällä hetkellä "kamalasti".  Poikien aiemman koulun lakkauttamispäätös tehtiin vasta kesällä, kuljetukset oli jo tarjousten perusteella sovittu - ja nyt sitten järjesteltiin lisäkuljetuksia.
Nainen sanoi myös, että "en sitten teidä, miten jatkossa kyydit kulkevat...joku sanoo yhtä ja joku toinen sitten sanoo (toista)..."

Tämä epätietoisuus, huhut ja erilaiset sanomiset ovat kylien tätä päivää. Ratkaisuja palveluiden lopettamiseksi tehdään nopealla aikataululla. Tässäkin tapauksessa koululle oli jo luvattu lisävuosi, mutta päätös muuttui kesän aikana ja kuoululaiset olivat yllättäen uuden edessä koulun alkaessa. (Se niistä aikanaan rummutetuista pehmeistä laskuista.)