Yhden maalaiskunnan kyläkoulupäivitustä

Sain eilen fb-viestin tuntemattomalta ihmiseltä, joka halusi kertoa oman kuntansa kyläkoulukäytöstä. Oli jostain  kuullut, että etsin itselleni vuokralle kyläkoulun päätyä. Selvitti sitten kuitenkin kysyessäni koko kunnan tilanteen, kylätalona, urheiluseuran omistuksessa kylätalona, yksityisen omistamina vuokra-asuntoina vapautuville vangeille ja myöhemmin päihdekuntoutuspaikkana,  yksityisen omistamana vuokrauskäytössä, myöhemmin hevosharrastajan paikkana, atk-alan yrityksenä jne.

Aika usein kertomus etenee "myytin ensin, sitten sen osti, nyt myynnissä". Toisin sanoen monet rakennuksista kiertävät tarkoituksesta toiseen. Sekin on kiinnostavaa: mihin kaikkeen niiden ajatellaan sopeutuva.
Tämän tarinan kertoja oli eläkkeellä oleva kunnan virkahenkilö. Sain kattavan kuvauksen myös toisen kunnan kyläkoulukäytöistä sähköpostiin eräältä toisen kunnan nykyiseltä - tutulta - virkanaiselta. Palaan siihen myöhemmin.

P.s. Tuostapa tuli mieleeni, että vaikka olemme kiinnostuneita ensisijaisesti koulun nykykäytöstä, tuota lakkauttamisen jälkeistä elämänhistoriaa voisi hitusen kopaista. Tehdä lyhyitä juonitiivistelmiä koulujen lakkauttamisen jälkeisetä elämästä, joka on vahvasti yhteydessä kylän elämään ja yhteiskunnan laajempiinkin muutoksiin, myös politiikkamuutoksiin.

Toisaalta käyttöä voinee luokitella monella tavalla: hoivayrityksinä toimivia paikkoja ei välttämättä tarvitse luokitella tutkimuksessa yrityksiksi. Ehei. Nehän ovat asuinkäytössä, siis ihmisten asuntoina. Tämän huomion kirjaan ylös siksi, että on tarpeen vastustaa totunnaisia luokituksia, jotka ohjaavat katsomaan tietyllä tavalla kohdetta. Institutionaalinen etnografia ymmärtääkseni yrittää vastustaa juuri tätä: institutionaalisesti vakiintunutta lähestymistapaa, joka uusintaa vallitsevia rakenteita ja sosiaalisia suhteita!