Kuulun tutkijoihin, joiden mielestä myös tunteet ovat tutkimusväline ja yhteiskuntatieteellisenkin tutkimuksen kohde. Ystävän kanssa jutellessa tunteet kuumenivat viikonloppuna yhden kerran. Kerroin hänelle ex-koulututkimuksesta, johon hän: kunnat haluavat päästä niistä eroon kenolla millä hyvänsä ( kyllä minä sen tiedän), maaseudulla niille ei keksitä mitään käyttöä (tiedän, että on vaikeaa )... Ja vielä viimeisenä tämä veto: minä oon kuule maalla syntynyt ja kasvanut (1950-luvulla...), joten minä kyllä tiedän (mutta minä olen kasvanut kyläkoululla viisi vuotta ja loput vuodet maaseutukirkonkylässä...koulun vieressä, opettajienasuntolassa..)
Huomaan, että monien ihmisten on vaikea astua ulos lakkauttamispuheesta ja sen argumenteista (ystäväni on Pohjois-karjalassa syntynyt kunnallispoliitikko ja opettaja eteläsuomalaisessa kunnassa). Ystävän avopuoliso taas hiffasi heti, mitä ajan takaa ja alkoi luetella tietämiään erilaisissa käytöissä olevia entisiä kouluja.)
Ja minä huomaan kiihtyväni, kun minulle vihjaistaan, että puhun asiasta, josta en mitään tiedä... Ja etenkin, jos ihmiset vetoavat oman tietämyksensä suhteen muinoin maaseudulla vietettyyn lapsuuteen ja nuoruuteen. Siksipä tutkimuksen aikamuoto on korostetusti maaseutu NYT.
Tämä on vähän samanlainen aihe kuin vanhuuden tutkimus (kaikilla on siihen jotain sanottavaa, kun heillä on vanhenevat vanhemmat tai he vanhenevat itse) tai opettamisen tutkimus (kaikilla on koulumuistoja ja käsitys opettajasta) ja muut lähellä ihmisten omaa kokemusmaailmaa olevat, vahvasti arvolatautuneet aiheet. On siis yllättävänkin vahvasti arvolatautunut. Kyläkoulu on affektiivinen aihe. Ja poliittinen. Yritän politisoida sitä uudella tavalla.
Olen sitäkin mieltä, että paras maaseutututkija ei aina ole maalla asuva maaseutututkija. Eikä myöskään maaseutututkija, joka on kovin sisällä juuri maaseutututkimuksen kontekstissa. Minun tutkimuksieni viitekehys on yhteiskuntapolitiikka, ei maaseutupolitiikka. Sen sijaan eräänlainen emansipatorinen maaseutuviritys tutkimuksessa on. Lähinnä kyse on näkyväksi tekemisen pyrkimyksestä.
perjantaina, huhtikuuta 18, 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Juuri tuo on minusta olennaista, löytää uusi näkökulma, siirtyä askel sivuun lakkauttamispuhunnasta, katsoa eteenpäin. Tunnustan että olen itsekin sisältäkatsoja, opettajana katselen kouluja aina kouluina, toisaalta olen puoliksi sisältäkatsoja myös maaseutu-käsitteessä. Mutta mikä onkaan laajempi ja hankalammin määriteltävissä oleva käsite kuin maaseutu. Yritän omassa väitöksessäni tuoda esiin, kuinka varhaismoderni kaupunki ja varhaismoderni maaseutu eivät olleet "maaseutu" ja "kaupunki" vaan ihan omanlaisensa kokoonpano eri puolilla Ruotsin valtakuntaa. Vanhat kuvat on rikottava, jotta voisi syntyä uutta.
VastaaPoista