Kerroksellinen tulkinta

Anu Silfverbergin Long Play juttua 'Katoaminen' lukiessa tulee mieleen, että
Jokainen maalaa nykyisen päälle oman maailmansa - laskee nykyisen päälle kuin vanhoja dioja, joiden läpi nykyiset maisemat ja rakennukset kuultavat. Paikka maalataan erilaisiksi riippuen siitä, millaisia muistoja ja merkityksiä siihen liitetään. Mistä ne muistot tuodaan. Toki tässä on myös kollektiivinen muistin taso - sukupolvien, sosiaaliluokkien, sukupuolien, asuinpaikkojen jne. Taso.

Identiteetti perustuu ainakin jossain määrin muistoille ja (henkilö) historialle. Aikakaudella, syillä ja seurauksilla on väliä, kun haluamme kertoa, keitä olemme. Näin kirjoittaa A.S. Artikkelissa.
Kiinnostavaa ovat ihmisen tapahtumille ja tarpeille antamat selitykset - syyt ja seuraukset. Tulee mieleen Nuorin poikani, joka sanoi, että pitkässä autossa hänelle tulee paha olo. Meillä oli silloin kartanomallinen farmarivolvo. Minä puolestaan selitin pahoinvointia tupakan hajulla. Oleellista ei tässä ole, kumpi oli oikeassa - jos kumpikaan - vaan miten me tapahtunutta selitimme. Kyse on siis tavastamme määritellä ongelman syyt.

Myös selitysten vastaanottajalla on omat tulkintakontekstinsa.

Smith puhuu kokemuskielestä - siinä on kyse kokemustemme tarjoamista resursseista.
Sosiaaliset suhteet taas hänellä tarkoittavat ajallisesti ja paikallisesti tietyissä asetelmissa tapahtuvaa toimintaa ja sen suhdetta toisaalla toisina aikoina tapahtuvaan toimintaan. Sosiaalinen suhde rakentuu toisiaan seuraavissa ajallisissa jaksoissa muodostaen perustan eri tilanteissa toiminnalle annettaville merkityksille. Se on sisäänrakennettu kieleen.

Yhtä lailla olennaista on, millaiset tapahtumat itse kerrottavaksi valitsemme, teemat ja motiivit.