Arkielämälähtöinen kulma hyvinvointipalveluihin

Arkielämä on liukas käsite, jos sitä ryhtyy määrittelemään. Tartun siihen kanadalaisen sosilogin Dorothy Smithin tavoin metodologisena ohjenuorana. Se ehdottaa suuntaa, josta aloittaa eli ihmisten jokapäiväisestä elämästä, ei palveluinstituutioista. Yksinkertainen ohje, mutta monelle teoreettisesti virittyneelle tutkijalle vaikea. Smithin viritelmä on pikemminkin tietämisen ja tutkimuksen metodi kuin teoria. Siinä korostuu tutkimuksen luonne  etsimisenä ja löytämisenä. Smith pyrkii myös irrottautumaan ihmisiä objektivoivasta yleistävästä selittämisestä.

Sosiaalisilla suhteilla, kielellä ja toimintaa ohjaavilla periaatteilla on tärkeä merkitys ongelmien määrittelyssä ja instituutioiden sekä niiden toimintatapojen muotoutumisessa. Tutkimuksen tehtävä on tunnistaa ja välittää jokapäiväisen elämän, toimijuuden ja kokemisen ehtoja, jotka rakentuvat arkisessa puheessa, kokemuksellisessa kielessä. Toisaalta arjen ehdot määritellään ihmisten arkielämän ulkopuolella,  järjestelmien institutionaalisissa suhteissa, joita asiantuntijat uusintavat ja hyödyntävät.

Smith siis haluaa aloittaa sieltä, missä ihmiset ovat ja kysyä yksilöiden arjessa merkityksellistä toimintaa, sosiaalisia suhteita ja arjen sosiaalista organisoitumista. Sosiaalinen järjestelmä on sosiaalisten suhteiden kokonaisuus, joka ilmenee kokemusten tulkinnassa ja kokemusten ulkoistamiseen käytetyssä kielessä, käsityksissä ja merkityksenannoissa. Tämä ei tarkoita sitä, että ihmisten luonnollisina ja itsestäänselvinä pitämät käsitykset otettaisiin sellaisinaan tutkimuksen lähtökohdaksi. Niiden avulla voi lähestyä arjen ja sosiaalisten järjestelmien välisiä suhteita.

Kumiko-tutkimuksessa toistaiseksi  tarkentamaton kysymys kuuluu jotenkin tähän tapaan: Millainen on uudessa käytössä olevien koulujen ja kyläläisten suhde ja miten tutkimuskoulukylillä hyvinvointipalveluita uudelleenorganisoidaan. Miten uudelleenorganisointi näyttäytyy kyläläisten arjessa ja millaisia merkityksiä siihen liitetään.


Kentälle  lähdetään kysyen - kuten Riikka Perälä väitöskirjassaan - "mitä täällä tapahtuu" ? Tämä "mitä täällä tapahtuu" vaihe  alkakkoon.