Ylläpidon tuskaa

Lueskelen Villen puhelinhaastatteluraporttia samalla, kun litteroin (referaatinomaisesti) viime viikkoista haastattelua kylällä.

Näyttää olevan yleisempikin trendi se, että kyläyhdistykset ovat vaikeuksissa koulun ylläpitokustannusten kanssa ja kouluja suunnitellaan myytäväksi eteenpäin samalla, kun kiinnostus koulujen ostamiseen on ylipäänsä vähentynyt.
Villen haastatteluissa todettiin, että lähinnä asumiskäyttö voi kattaa ylläpidon ellei kyse ole yritystoiminnasta. Tämä tuntuu olevan usein asian laita omien havaintojenikin pohjalta. Muitakin onnistuneita kyläyhdistysten (yhdessä muiden toimijoiden kanssa) räätälöimiä rahoitusmalleja Villen haastattelujen perusteella on. Niihin täytyy tutustua.

Onnistumisen kannalta on oleellista, millä hinnalla kunta on koulun kylälle myynyt. Mikäli koulun ostamiseksi on jouduttu ottamaan velkaa, rasittaa lainanhoito toimintaa, joka muuten pyörisi ilman suuria voittoja tai tappioita. Usein kyläläisten isovanhemmat ovat pitkälti talkoovoimin olleet koulua aikanaan rakentamassa, koulun paikka (ja osa rakennustarvikkeista) on kyläläisen lahjoittama - ja nyt tätä "omaa" ostetaan sitten kalliimmalla kuin yksityiset muita kunnan kouluja. Se koetaan epäoikeudenmukaisena.

Oman kylän yhdistykselle myyty koulu saattaa olla hinnaltaan huomattavasti kalliimpi kuin yksityiselle myydyt. Tällainen tilastoitu esimerkki meillä on. Huomio kiinnittyy siihen, että koulua on lakkauttamisvaiheessa moitittu huonokuntoiseksi ja sitä on käytetty yhtenä perusteena lakkauttamiselle.

Toisaalta puhelinhaastatteluaineistossa nostetaan esiin kuntia, jotka tarjoavat koulua ensimmäiseksi kyläyhdistykselle sopuhintaan.


Googlatessani huomasin, että Ruppovaaran koulu Kiteellä on tänä keväänä myyty hoitokoti Eerikalle (kaupunginhallituksen päätös 31.3.2014), joka on valtakunnallisestikin monin tavoin huomioitu muistisairaiden hoitokoti. Kauppahinta 20 000 euroa.  Karjalaisen uutisen mukaan  kouluun suunnitellaan tuettua asumista. Hyvinvointipalvelukäyttöön (asumiskäyttöön) siis on menossa tämä koulu.

Samanaikaisesti tarjouksia pyydettiin myös Juurikan koulusta. Tarjouksen oli tehnyt hanksalmelainen yrittäjä tarkoituksenaan majoittaa siellä marjanpoimijoita. Tämä tarjous jätettiin pöydälle. Marjanpoimijoiden majoitus kuulostaa periodikäytöltä

Marjanpoimioiden majoituskäytön yleisyys Pohjois- ja Itä-Suomessa on yllättänyt. Kovasti kiinnostava on tämä globalisoitumisen seurauksena syntynyt ilmiö, mutta ei taida kuulua suoranaisesti hyvinvointipalvelututkimuksemme tematiikkaan.