Yhteensaattavat tilat

Villen puhelinhaastatteluista päätellen suljetun koulun saaminen kylän käyttöön on erityisen tärkeää silloin, jos kylällä ei ole vielä muuta yhteistä kokoontumistilaa.Näitä "entisiä" tiloja kylätalokäytössä ovat usein esimerkiksi nuorisoseurantalot, työväentalot ja muut jonkin yhdistyksen aikanaan (yleensä talkoilla) rakentamat. Mahtaakohan enää tässä vaiheessa poliittiset jaot estää ketään tulemasta jollekin "entiselle"?

Kesäkuukausiksi  avatut kesäkahvilat ovat myös kyläläisiä yhteen kokoava paikka. Radiosta (Yle/ Pohjois-Karjala)  kuulin, että Varparannan kylälle on avattu "perheyrityksenä" kesäkahvila. Päävastuu kahvilan pidosta (sekä aamuvarhaiset heräämiset leipomaan) taisi olla perheen äidin, mutta lapsetkin osallistuvat. Haastattelussa kahvilan pitäjä korosti sitä kyläläisten kokoontumispaikkana. Kajaani-Joensuu-tien varrelta sinne oli kuitenkin kyltit eli turistejakin toivotaan paikalle. Kesäkahviloita pitävät myös kyläyhdistykset ja kenties muutkin yhdistykset.

Ilomantsissa, jossa kunta organisoi palveluprojektia kahdella kylällä kaikki toimintan on kesällä tauolla.  Noattavatkohan kuntavetoiset hankkeet laajemminkin tätä"virkamiesvuosi"aikaa? Nimittäin vuodenaika on myös kiinnostava tutkimuskohde: Heinäkuu ja marraskuu ovat kylien kannalta monella tavoin erilaisia kuukausia. Tutkijanakin sitä mielellään ohittaisi sen marras-(tai tammikuun) kenttätutkimuksessa. Tästä olen kirjoittanut aiemmin "Eläkeläisenä maaseudulla" -kirjassa. Maaseutututkijan kenttäajat noudattavat pahimmillaan turistin maaseutumatkailukuukausia. (kesäloma, ruska, joulu, huhtikuun hiihtokelit jne.)

Yhteisestä tilasta vielä: Kesäkahvioiden hintataso ei turistin päätä huimaa, mutta osa kyläläisistä tullee ulossuljetuksi myös näistä kohtaamisista jo rahankin takia (kahvi 1,5 eroa, lettu 2,5 euroa).

Tuntuu, että maaseudun ihmiset rakentavat niitä sosiaalisa kohtaamispaikkoja vaikka mihin: busseihin, kimppakyyteihin, kappojen odotsauloihin, kirjastoatoihin (ja niiden odottelupaikkoihin). Olenkin puhunut sosiaalisesta odottamisesta. Tietysti kohtaamiset vähenevät väen vähetessä, mutta sosiaalisten, fyysisten tilojen tarve ei ole kadonnut - ei vaikka netti (siellä missä toimii) ja puhelin korvaakin osan sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Olin oikeastaan hieman yllättänyt kuin eilisessä kesäkahvilassa oli lyhyellä käynnilläni niinkin monta kylän pysyvää asukasta paikalla -ei vain töissä vaan myös asiakkaina.