Haastattelun iloa ja tekniikan harmit

Viime viikon kenttäreissulla haastattelimme kylätoimijoita, kuljeskelimme kylällä ristiin rastiin ja Katri otti myös paljon valokuvia.
Haastattelusta tuli lopulta pari- tai peräti ryhmähaastattelu, koska kyläyhdistyksen ihmisiä oli paikalla kolme, vaikka olin sopinut haastattelun vain yhden ihmisen kanssa. Tämä porukka antoi meille aikaansa yli kaksi tuntia - eikä heillä vielä sittenkään tuntunut olevan kiire. Tämän tapaisissa tutkimuksissa sitä aina ajattelee, että on pelkästään saavana osapuolena, mutta kommenteista päättelin, että haastateltavatkin innostuvat katsomaan ja arvioimaan toimintaansa vähän etäämmältä ja saavat siten itsekin uutta perspektiiviä siihen jokapäiväiseen tekemiseen.

Haastattelu tehtiin entisellä kyläkoululla kahvipöydän ymärillä. Koulu on nykyisin kyläyhdistyksen omistuksessa ja siellä on monenlaista toimintaa. Ylläpitokustannukset ovat kovat ja yhdistyksellä onkin uusia suunnitelmia koulun suhteen.

Käytin ensimmäisen kerran (vanhaa, tuttua) tallenninta. Haastattelu kyllä tallentui, mutta laatu on heikko ja ongelma on, että en saa sitä siirrettyä tietokoneelle. Ohjelma ei tunnista sitä enkä uskalla paljon temppuilla asian kanssa etten vahingossa deletoi haastattelua.

Niinpä aion käyttää tämän viikon siihen, että puran haastattelun referoiden suoraan laitteelta.Tulee olemaan iso urakka.Sana sanalta en edes yritä purkaa, vain pääajatukset ja kiinnostavat sanonnat, joita tuli paljon.

Tästä on hyvä jatkaa: purkaessani voin vielä pureskella esille tulleita teemoja (minulla oli teemahaastattelurunko, jota väljästi noudatin (tuo sanonta taitaa olla Hirsijärvi-Hurmeen perusoppikirjasta.)