Havainnon harha

Jostakin syystä tämä on mielestäni hieno esimerkki sinänsä tutusta aiheesta, havainnoista ja tehdyistä tulkinnoista. Kuulin tänään radiosta. Kyse on jätteiden lajittelusta taloyhtiöissä - ja suhtautumisesta lajitteluun. Joku asukas toteaa, että lajittelu on turhaa. Hän on omin silmin nähnyt, että kaikki jätekatoksen erilaiset astiat tyhjennetään saman auton lavalle - mitä opimme tästä: ei kannata lajitella.
Tämä siis perustui siihen tulkintaan, että jätteet sekoavat kuitenkin lavalla. Tulkinta saattaa olla kuitenkin väärä. Nimittäin (radiojutun mukaan) jäteautossa on useampia säiliöitä, joihin voidaan ohjata erilaiset jätteet. Jolloin siis jätteet eivät sekoitu - ja siinä mielessä lajittelu on perusteltua ja järkevää.
Tämä esimerkki viehätti minua siksi, että olen itsekin (omin silmin) nähnyt, että jätteet päätyvät samaan säiliöön - ja tehnyt saman päätelmän turhuudesta. Mutta siis päätelmä saattaa olla virheellinen. Tämän asian voisi toki kohtuullisen helposti selvittää.

Luennoilla olen vähän samassa tarkoituksessa esitellyt Stolisnaya - vodkapulloa (muovista taskumattikokoista), joka minulla on aina työpöydälläni - ja jonka kanssa kuljen käytävällä vessan ja työhuoneen väliä. Olen sanonut, että te ette tiedä, mitä tämä väritön neste pullossa on, joten älkää tehkö liian pikaisia johtopäätöksiä näkemästänne (useimmat olettavat, että pullossa on vettä).

Lisäksihän psykologiassa on todettu, että samasta havainnointikohteesta eri havainnoitsijat bongaavat aivan eri juttuja. Puhumattakaan tulkinnoista - jotka myös muuttuvat ajan kanssa.

Sama koskenee kuvaa. Eihän ole niin, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa - tai valokuva ei valehtele. Mutta siitä huolimatta katsominen, havainnon teko (ja tulkinta) on kiehtova tutkimusaineistonkeruumenetelmä.