Korjataan ja korjataan ja...

Viime päivien keskusteluissa maaseutukierroksillani tyhjillään pidettäväksi ostetun koulun teema on noussut yhä uudestaan esille. Kuulen toistuvasti kertomuksia siitä, kuinka "joku" osti koulun yksityiskäyttöön ja käyttöä ei ainakaan ulkopuolelta katsoen ole ollut. Joku on saattanut myydä koulun jollekin seuraavalle - jonka on kuultu kertovan, että nyt koulu pannaan kuntoon. Paikalliset ihmiset seuraavat silmä kovana tuon lupauksen toteutumista, mutta aluksi ehkä jotain pientä touhua onkin, sitten taas ei mitää. Koulua "korjataan ja korjataan ja korjataan", mutta homma ei näytä etenevän.

"Joku" on usein kyläläisille tuntematon ihminen, jolla ei ole siteitä kylään. Itä-rajan pinnassa se saattaa olla venäläinen, jota ei koskaan näy. Mutta yhtä lailla on kylälle vieraita suomalaisia - joskus keskieurooppalaisia.
Kylillä pohditaan "jokua"  ehkä paljonkin: kuka, millä aikeilla, miten- ja seurataan silmä kovana, eteneekö käyttöönotto/ korjaaminen. Tuntuu, että mitä vähemmän tiedetään, sitä ennakkoluuloisemmin ja kielteisemmin koulun omistajaan suhtaudutaan.

Jotkut aktiiviset kylät tai aktiiviset ihmiset kylällä tekevät lähentymisyrityksiä.

Ylipäänsä tämä julkisten rakennusten (koulu, kauppa jne.) omistajan vaihdos on iso ja kiinnostava asia, jonka ympärillä saattaa kuhista kovastikin, huhut liikkuvat ellei tietoa ole.

Villen aineistossahan oli niitä kyliä, jossa kyläläiset ovat kampanjoineet sen puolesta, että koulu menisi tutulle yksityisomistajalle, joka on suunnitellut koulua tiettyyn käyttöön. Nämäkään suunnitelmat eivät aina toteudu. En tiedä, miten kylän ja tutun asukkaan suhde sitten jatkuu.