Kyläkoulurakennukset -kulttuuriperintöä?

Olen tehnyt erittäin pinnallisen exkursion kyläkoulurakennusten historiaan. Tämä kiinnostus kyläkouluihan alkoi eräällä tavalla sattumalta. Tarinan olen kertonutkin: Asuin 6-vuotiaaksi Tl Kosken Satopään koululla, joka mitä ilmeisemmin rakennettiin suuria ikäluokkia varten - ja lakkautettiin pian niiden kasvettua. (En ole asiaa tarkastanut.) Koulurakennus oli punamullan värinen, valtavan kaunis kaksikerroksinen rakennus, sisällä hirsiseinät. Meillä yläkerran kodissa oli keittiössä kaunis kaari-ikkuna. Punainen pihasauna ja ulkorakennukset (jossa tietenkin olivat ainakin ne monireikäiset tyttöjen ja poikien vessat ja luultavasti myös meille opettajaperheille omat.Tätäkään en muista, arvaan vaan.)
Kymmenen vuotta sitten ajoin etukäteen tietämättä aivan samanlaisen kyläkoulun pihaan Heinävedellä. Se oli yksityiskotina (ja supikasverstaana ja montaa muutakin pientuotantoa siellä taidettiin harrastaa). Kyläkoulun rakennshistoria tunnettiin seillä (koululla asui arkkitehti, joka ehkä vielä lisäsi kiinnostusta tämän kaltaisiin asioihin.)  Silloin taisin ensimmäisen kerran kuulla, että kyläkoulut rakennettiin kouluhallituksen tyyppipiirustuksilla, ulkorakennuksineen päivineen. Ja että minun kotini oli piirtänyt Wivi Lönn.

Nyt laajensin hitusen tätä tietämystäni. Ensnnäkin huomasin, että rakennusperinnöstä kertovissa kirjoissa kyläkoulut eivät ole juurikaan saaneet huomiota. Mikko Härö (2001) kuitenkinkirjoittaa "Tiedon ja valistuksen tiloista" Referoin hänen tekstiään:

Koulut ovat hänen mukaansa "kulttuurirakennusten suurta massaa ja samalla niiden selkäranka - kansalaisyhteiskunnan perusta." Koulut ovat määrällisesti hallitsevin ja maaseudulla myös näkyvin osa julkista rakentamista. Koulujen pystyttäminen oli sosiaali- ja terveydenhuollon ohella kuntien suurin rakennusurakka. Härö kirjoittaa myös koulujen jäämisestä pois käytöstä sekä siitä, että koulujen kulttuuriperinnön huolehtiminen on kunnille melkoinen tehtävä.

Kansanopetuksen uudistus, vuoden 1866 kansakouluasetus, liittyi yhteiskunnan teolliseen murrokseen. Tärkeitä olivat myös piirijakoasetus, oppivelvollisuuslaki (1921), kansakoululaki (1957) ja peruskoululaki (1957), jotka kaikki edellyttivät myös uusia rakennuksia ja tiloja.

Ensimmäisten koulujen paikkana oli tavallisesti pitäjän keskus, kirkonkylä. Valtio ohjasi alusta alkaen koulujen rakentamista. "Satojen koulujen rakentaminen vaati tyyppipiirustuksia, joilla varmistettiin paitsi edullisuus, myös toiminnallisten, teknisten ja rakennustaiteellisten odotusten täyttyminen.  "Koulut saivat samalla identiteettinsä", kirjoittaa Härö, mutta ei kerro, mikä se oli.

Tyyppipiirustuskokoelmia ilmestyi 1880-luvulta aina 1950-luvulle noin vuosikymmenen välein. Erityisen merkittäviä olivat ns. Stenbäckin kokoelma vuodelta 1892 sekä Yrjö Sädeniemen kokoelma  1904 ja 1990. "Sädeniemen koulut" antoivat leimansa miltei joka kunnalle. Perustyyppinä  harjakattoinen, korkealla ullakolla varustettu , vuorattu hirsirakennus suurine ikkunoineen ja niukkoine detaljeineen.

1920-luvulla Suomessa rakennettiin vuosittain 100-200 uutta kansakoulua.Jälleerakennus ja suuret ikäluokat pakottivat entistä vilkkaampaan rakentamiseen. 1945-1661 maalaiskunnissa valmistui yli 3300 koulurakennusta samalla kun monia vanhoja uusittiin ja laajennettiin. Jo ennen sotia koulutilojen vaatimukset olivat monipuolistuneet; tarvittiin koulukeittoloita (se kuuluisa suomalainen ilmainen kouluateria ST), oppilasasuntoloita ja tiloja oheistoiminnoille. Urheilkentät kuuluivat kuvaan.

Tässä siis tiivistetysti ex-koulujen rakennushistoria. Yhteiskntapolitiikassa ja kasvatustieteessä olen kyllä oppinut lukemaan koululainsäädännön historiaa, mutta rakennukset eivät ole tulleet esille. Monet sosiaalipoliitikot pitävät kansakoululakia suurimpana sosiaalipoliittisena (hyvinvointivaltion tasa-arvoajattelua) ennakoivana saavutuksena.

Ex-kyläkoulut, nuo vanhimmat, ovat siis iältään yli satavuotiaita - ja norimmatkin jo eläkeiässä - yli 60 -votiaita. Ne ovat toteuttaneet kansalaisyhteiskuntaa ja kulttuuripolitiikkaa.Mitä ne nykyisin toteuttavat?

Mainitsinko jo, että minun kotiani oli Suomessa vain kaksi, yksi vielä "elossa" (käyttääkseni tätä kouluja personifioivaa kieltä).
Lähde: Härö,Mika: Tiedon ja valistuksen tilat. Kirjassa "Rakennusperintömme.Kulttuuriympäristön lukukirja. Museovirasto.Rakennustieto 2001., 154-172.

Ja vielä vähän kylärakennushistoriaa: "Monilla maasedun tienvarsikylien kaupoilla on melkein satavuotias historia takana, mutta suurin osa maaseudun kyläkaupoista on kuitenkin yhden miespolven ikäisiä. Jälleenrakennuksen aikana muodostuivat monet itäsuomalaiset kyläkeskukset: harvaanrakennetussa itääsuomalaisessa kylärakenteessa syntyi kylän keskus palveluiden kolmiyhteydestä, jonka muodostivat kauppa, koulu ja posti.  Tavallista oli, että kummallakin osuustoiminnallisella suunnalla oli oma myymälänsä, osuuskauppa ja osuusliike, vastakkain tai vierekkäin tai risteyksen eri nurkissa. Myymälään kuului puoti, pieni asunto myymälänhoitjalle ja bensanjakelupiste. Rakennukset tehtiin usein keskusliikkeiden tyyppipiirustuksilla paikallisin, jopa talkoovoimin." Siksi rakennukset poikkesivat toisistaan vain vähän.

Tuttua historiaa minun ikälokalleni. Tässä nostan kuitenkin esille tuon valtio-kunta-kylä-akselin: Valtio määräsi ja ohjasi, kunta vastasi - ja paikalliset ihmiset toteuttivat (julkisen rahan tuella, mutta myös ihan kansalaisyha.)teiskunnan toimintana. (Lähde: Kovanen, Kirsi & Saraste, Leena) Arkkitehtuuri Itä-Suomessa. Meijän miljöö.Rakentajain kustannus oy, 1989)

p.s. kesän blogit tulevat sisältämään tavallistakin enemmän kirjoitusvirheitä sillä kirjoitan eritääin käytetyllä tietsikalla, jonka tekstinkäsitteyohjelmassa (tai muuten vaan) kirjaimet pomppivat vähän omavaltaisesti.