Ensmmäinen kyläkyläily

Ensimmäinen  vierailu ensimmäiseen "tapauskylään".  Kylässä on heinäkuun  muutaman tunnin päivässä avoinna oleva kesäkahvila. Kunnan keskustaajamaan noin 30 kilometriä, toisen kunnan puolella olevaan huoltoasema-kauppa-kahvila- pisteeseen noin 15 kilometriä.
Pihaan ajaessani kahvilaan käveli mies ja nainen.

Ostin muurinpohjaletun ja kahvin. Töissä oli  kaksi naista; toinen myi ja toinen paistoi lettuja. Kerroin ylimalkaisesti, millä asioilla liikun.  Myyjä-nainen jäi mielellään juttelemaan kanssani: hän on syntynyt kylässä, asunut aikuisena muutaman vuoden Tampereella, palannut miehensä kanssa takaisin kylälle. Mikä häntä sitten pitää kylällä, mitä "hyvää" kylässä on? Juuret, entisen maatilan pihapiirin puutarha, marjastus. Pariskunnalla on myös vene viereisen ison järven rannassa ja kesällä käydään kalassa.

Kylän toimeliaita yhdistyksiä on Martat, kyläyhdistys ja monet metsästysseurat. Talvella pidetään yllä valaistua latua, käydään jumpassa koululla (, joka on yksityisomistuksessa, mutta jonka juhlasalia kyläläiset voivat käyttää ja vuokrata isompia juhlia varten). Jumppaan osallistuu joskus reilu 20 miestä ja naista, on  naapurikunnan lähikyliltä.

Nainen sanoo, että hänellä kaikki on hyvin, koska on auto (en siis kysy). Kaupassa käy useimmiten naapurikunnan "lähikaupassa", jos muitakin asioita niin sitten taajamassa. Kylällä on myös kahdetsti viikossa kiertävä asioimistaksi. Sitä käyttää muun muassa aivan kylän perukalla omakotitalossa yksin asuva yli 80-vuotias leskinainen.

Naapurikylän (muutaman kilometrin päässä) koulu on yksityiskäytössä ja siellä toimii eläinlääkärin vastaanotto myös.

Lettujan paistavan naisen kanssa en ennättänyt jutella. Se selvisi, että hänkin on kylällä syntynyt. Kanssani yhtäaikaa paikalle tullut nainen oli puhelias.  Hän on syntyisin saman maakunnan eteläisemmästä kunnasta, asunut kylällä 20 vuotta. Kysyin, mikä hänet pitää kylällä ja vastaus oli:"sitä ihmettelen itsekin". Olisi isänsä kuoltua halunnut ostaa oman synnyinpaikkansa, mutta rahaa ei ollut. Onneksi tuttu naapuri osti sen ja hän voi käydä siellä halutessaan. Ikävöi sinne.

Nainen asuu rivitalossa vuokralla. Neljästä rivitalosta yksi on tyhjillään ja se tuntuu kolkolta. Hänenkin talostaan kuoli juuri yksi naapri ja asunto on tyhjillään. Tyhjät asunnot ja muut tilat tuntuvat ahdistavan ihmisiä. Tyhjilleen jäävä tai tyhjillään pidetty ostettu kouluhan tulivat jo Villen haastatteluissa toistamiseen esille.

Rivitalossa asuvalla naisella on auto (isältä peritty). Hänen kanssaan kahville tullut (nuorempi) mies käyttää häntä autolla asioilla ja huoltaa sen.Nainen painotti, että hän hoitaa kaikki huoltoon ja ajamiseen liittyvät kulut. Isä olisi aikanaan maksanut ajokortin, mutta silloin hän ei halunnut. Nyt harmittaa, mutta enää ei pidä mahdollisena. Kun sanon, että toki se vieläkin on mahdollista, hän totesi, ettei ole rahaa. Ajokortti on kallis.

Juttelimme siitä, että täällä vuokra-asuntoja olisi hyvin tarjolla. Tähän nainen totesi, että kunhan vaan olisi kunnollisia vuokralaisia. Tässä vaiheessa naisen seurassa ollut mies tuli pyytämään asunnon avaimia.

Yksi paikallinen(kysyin)  mies ja nainen tulivat sisälle ja ostivat myös kahvit ja letut. Aika monet kyläläiset käyvät kuulemma paikalla miltei päivittäin. Nyt tapaamani ihmiset näyttivät kaikki tuntevan toisensa. Viimeiseksi sisälle tuli vielä yksi mies ja nainen. Kuulostelin, että he ovat enemmänkin ohikulkumatkalla: ihastelivat avointaa kahvilaa, mutta alkoivat myös kertoilla omasta suhteestaan kylään.
Tyhjä kylätila on kyllä kiinnostava ilmiö). Tulee historiasta mieleen ne sadat pientilat, joiden ovelle (symbloisesti tai konkreettisesti) naulattiin lauta poikittain 1960-luvulla.Tiedän, että tyhjilleen jääviä tiloja (maaseutukunnissa myös taajaman kerrostaloja) on tutkittu, mutta mistähän näkökulmista. Tyhjien tilojen käyttöönsaaminen on kova juttu kylillä.