Puhelinhaastattelut teksteinä

Ville Pöysä laittoin pisteen puhelimella soittelulle ja on jo koonnut ryhmän käyttöön kaikkien haastattelujen annin. Puhe on siis muutettu tekstiksi eli meillä on ensimmäinen tutkimusaineisto. Kovasti odotan, että pääsen ajatuksen kanssa lukemaan nipun, nyt vielä ikävämmät työhommat haittavat tätä hauskinta eli tutkimuksen tekoa.

Eilisestä tutkimusryhmän tapaamisesta jäi mieleen yksi anekdootti. Heräsi keskustelua siitä, onko eräs Villen ex-kouluna mainittu nykyinen kulttuurikeskus ollutkaan koskaan koulu. Jollekulle oli väitetty, että se on vanha seurojentalo.

Tätä mietin: "Vanhat" kyläläiset muistavat takuuvarmasti, mikä rakennus aikanaan on ollut mitäkin (vai muistavatko)? Missä kohtaa tämä muisti katkeaa? Uudet asukkaat, nuoret sukupolvet ja turistit eivät jaa näitä muistoja eikä heille rakennusten entinen käyttö aina edes ole kovin kiinnostavaa.

Yritän pitää mukana tämän kysymyksen: "tiedätkö, mikä rakennus tämä on aiemmin ollut" - tai "missä kylän koulu aikanaan oli". Vastaukset saattavat hyvinkin osoittautua hedelmällisiksi.

Mutta nyt muihin hommiin.