Kylien kehittäjien matkassa

Osallistuin erään maaseutualueen kylien kehittäjien palaveriin, joka pidettiin useamman kunnan miltei jokaiselle kylälle tehdyn kuulostelukiertueen jälkeen.
Muutama ajatus palaverista: Kuntayhteistyön kokretisoiminen puhuttaa niin kyläläisiä kuin kehittäjiäkin, yhtenä osana epätietoisuus vaikuttamisen kanavista.

Kylissä puhututti myös valokuitu,  luontopolkujen kunnostaminen, päiväkodin rakentaminen, maankäyttö- ja kaavoitus, kylän kokoinen kylämatkailu. Julkisen liikenteen lakkauttamisaallon eteneminen aiheutti huolta monella kylällä. Oltiin epätietoisia siitä, onko kunta organisoinut jonkinlaista kyytiä taajamiin tai voiko koulukyytejä käyttää.

Liikenneturvallisuus (jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden) oli esillä.

Oma lukunsa ovat alueet, joilla ei ole tietoliikenne- eikä kännykkäyhteyksiä ja samalla kerätään rullalle kaapelia. HeSarissa oli taannoin mielipidekirjoitus, jossa todettiin, ettei maasedulla viimeisen tarvitse sammuttaa valoja, kun niitä ei enää ole. Infrastruktuuria murennetaan pala palalta. Tämä on hyvinvointikysymys monella tapaa: kyse on turvallisuudesta, mutta myös sosiaalisten suhteiden ylläpidosta, palvelujen saatavuudesta. Tutkimukseen on otettava yksi keissi, jossa yhteydet eivät toimi.

Kehittäjien näkökulmasta kylän asenteet ovat karkeasti kahdenlaisia: mitä ne meidän hyväksi tekevät, mitä meiltä viedään tai mitä me itse voimme tehdä asioiden eteen. Edellistä kutsuivat " joku" ajatteluksi: joku tulee ja tekee. On yhtymäkohtia "sitkuun" ja "mutkuun".
Toki kunnalla "jokuna" on myös lakisääteisiä velvollisuuksia sekä oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon periaatteista nousevia velvoitteita.
Todettiin, että yhteisistä asioista keskustelussa on vuosien varrella tapahtunut kylillä muutos syyttelystä yhdessä tekemisen suuntaan.
Kylätalo nähtiin kehittäjäporukassa mahdollisuutena moneen suuntaan. Siis yhteisen tilan merkitys nousi taas esille.