Luonnon ja paikan merkityksestä pari sanaa

Sattui luettavakseni artikkelikäsikiroitus, josta heräsi useitakin ideoita kumiko-tutkimusta ajatellen. Joku on joskus sanonut, että minä en valitse lähteitä vaan lähteet valitsevat minut. Jossain mielessä se onkin niin: kun mielessä on jokin tietty tutkimuskohde, kaikkea lukee suhteessa siihen ja yllättävistäkin paikoista voi löytyä impulsseja. Toisaalta luettu voi ruveta liikaakin viemään tutkijaa johonkin ei-aoittuun suuntaan.

Tämä lukukokemus tosin ei ollut aiheen kannalta mitenkään yllättävä. Siinä käsiteltiin etniseen ja kansalliseen vähemmistöön (myös pieneen kielivähemmistöön)  kuuluvan maaseudulla asuvan ryhmän suhdetta omaan kyläänsä ja sen luontoon.
Tutkimusmetodina käytettiin tarinan kerrontaa, joka tavoittelee tasavertaista tutkijan ja tutkittavien välistä suhdetta ja äänen antamista tutkittaville. Lähtökohtana oli ajatus pitkään samassa paikassa asuneiden kollektiivisesta muistista.

Artikkelin pääpointti olivat luonnon ja juuri tietyn paikan monet merkitykset  asukkaille.  Tutkimuseettisistä syistä en tässä avaa tutkimuksen "tuloksia", koska artikkeli ei ole vielä valmis eikä julkaistu enkä refereen roolissani edes tiedä kirjoittajaa (vaikka pienellä kielialueella kyllä arvaan sen. Kuten kirjoittajakin mitä luultavammin tulee kommenteistani arvaamaan, kuka olen). Toimikoon tämä muistiinpanona, jotta muistan palata aiheeseen, kun artikkeli julkaistaan ja voin reilusti lainata kirjoittajaa.