Asumisen näkökulma arkielämään ja autonomiaan

Kalle Könkkölä kirjoitti taannoin (HeSa 7.5.07), että nykyinen asuntokanta ei sovi vammaisille ja vanhuksille. Hän kohdisti huomion ihmisten asenteisiin ja ajattelutapoihin.

Suuri osa rakennetusta ympäristöstä sulkee monia ihmisiä ulkopuolelle. Ruumis tai pää estää liikkumista tietyllä tavalla rakennetuissa ympäristöissä.

Pyörätuolilla tai rollaattorilla liikkumisen vaikeudet ovat tuttuja. Ympäristö asettaa myös muunlaisia esteitä. Hissi on hyväesimerkki. Usein on tiedettävä monta asiaa, että liikkumien onnistuu: miten hissi kutsutaan, miten ovi avautuu, millaisilla komennoilla hissi lähtee liikkeelle. On tunnettava numerot ja tiedettävä, monenteenko kerrokseen on menossa. Liikkuminen hissillä vaatii abstraktia ajattelua.

Yhdenvertaisuuslaki edellyttää viranomaisten edistävän tasa-arvoa, mutta lakia ei haluta huomioida. Yhteiskunnan vallitsevat asenteet estävät monien ihmisten liikkumista silloinkin, kun laki velvoittaa poistamaan esteet.

Rakentaminen määrittää asumisen vaihtoehtoja.

Asumispalvelut voivat olla este itselle sopiville asumisratkaisuille. Sunnuntain (3.1.2009) Helsingin Sanomissa kirjoitettiin kehitysvammaisten oikeudesta itsenäiseen asumiseen. "Itsenäinen asuminen ei tarkoita eristäytyneisyyttä eikä välttämättä yksin asumista vaan asumista vaikkapa ite valittujen asuintovereiden kanssa. Oleellista on, että tuki ja asukkaiden tarpeet kohtaavat omia elämänvalintoja kunnioittavalla tavalla."

Tästä eteenpäin esittelen blogissa kehitysvammaisten aikuisten (= yli 18 vuotiaiden) arkielämää ja autonomiaa käsittelevää tutkimustani. Olen hankkinut tutkimusaineistoa havainnoimalla kehitysvammaisten asumisen arkea. Kutsun tutkimusta neljän A:n tutkimukseksi: Autonomia, avustaminen, asuminen ja arkielämä.

Tutkimus on tehty suomalaisissa kehitysvammaisten asumispalveluissa. Nykyiset asumispalvelut nojaavat laitosten pienentämisen ja avopalveluiden lisäämisen alkuaikojen ajattelumalleihin.

Naiset ovat esimerkki siitä, miten ajattelumallit määräävät asemaa. 100 vuotta sitten ajateltiin, että aikuiset naiset eivät pysty päättämään omista asioistaan. Suomessakin lainsäädäntö antoi aviomiehelle paljon valtaa päättää naisten puolesta. Naisten omat mahdollisuudet päättää asioistaan olivat pienet. Sitkeällä oikeuksien puolstamisella ja poliittisella kamppailulla ajattelun mallit, lainsäädäntö ja naisten asema ovat muuttuneet.

Ajattelua ohjaavat käsitykset sukupuolista, miehistä ja naisista ovat muuttuneet ja politisoituneet.

Vammaispolitiikassakin on kyse käsityksistä. Haarni erottaa viisi erilaista näkökulmaa vammaisuuteen: Hyväntekeväisyyden, lääketieteen, sosiaalisten tekijöiden, moniulotteisen ICF-luokituksen ja ihmisoikeuksien näkökulmat.

Sosiaalinen näkökuma korostaa yhteiskunnan rakenteita vammaisten eriarvoisuuden syynä.

Sosiaalinen näkökulma suuntautuu vajaavaltaisuutta ja syrjivyyttä aiheuttaven tilanteiden ja rakenteiden tunnistamiseen. Yhteiskunnan tietoinen tai tiedostamaton epäonnistuminen vammaisten tarpeisiin vastaamisessa on syrjintää.

Yksi sosiaalinen näkökulma on voimavarakeskeinen ajattelu. Se korostaa toimintamahdollisuuksia.

Sosiaaliset näkökulmat eivät tavoita vamman psyykkisiä ja fyysisiä seurauksia. Palaan toista tarvitsevaan toimijaan: Miten voitaisiin edes ajatusten ja asenteiden tasolla tavoittaa ideaalitilanne, jossa ihmisen kaikki omat voimavarat ovat käytössä. Toinen ihminen taas olisi käytettävissä sellaiseen toimintaan, johon omat voimavarat eivät edes esteettömissä rakenteissa ulotu.

Tämä ei ole vain kehitysvammaisia koskeva kysymys. Se koskee kaikkien ihmisten haurautta ja tarvitsevuutta. Hoivafilosofian mukaan olemme kaikki toisiamme tarvitsevia ja toisistamme riippuvaisia. Eri elämän vaiheissa tarvitsevuus on erilaista ja näyttäytyy eri tavoin.

Asumisen kohdalla voidaan kysyä: millaiset asumisen muodot mahdollistavat itsenäisyyttä ja ihmisten keskinäisen yhteyttä kullekin ihmiselle sopivalla tavalla?

Tutkimuksessani kysyn: Millaiseksi kehitysvammaisten arkielämä erilaisissa asumismuodoissa muotoutuu? Mitä osaa toiset asumisen arjessa näyttelevät?

Kuva: Lasse Meriläinen

Lähteeet: Tuula Kukkonen. Yritysten sosiaalinen vastuu vajaakuntoisten työllistymisessä. Väitöskirjakäsikirjoitus., Ilka Haarni. Keskeneräistä yhdenvertaisuutta. Stakes 2006, Deobrah Mabbet. Definitions of disability in Europe. Brunel University 2002., Tania Buchardt. Capabilities and disability. Disability and Society 7/ 2004, Dewsbury ym. The anti-social model of disability. Disability and Society 2/2004.