Tekstit
Aloitetaan ukista, "ainoasta oikeasta" ukistani, yhdestä harvoista pysyvistä ihmisistä lapsuudessani.
Hanssu syntyi Tallinassa elokuun 18. päivä vuonna 1890, neljä vuotta myöhemmin kuin Hella Murrik (Wuolijoki). Yllä olevaa pientä paperilappua vuodelta 1907 hän kantoi mukanaan läpi elämänsä. En tarkalleen (vielä) tiedä, mikä se on. Kuvittelen, että se on jonkinlainen rippikoulutodistus.
Tuo lappunen on ojennettu hänelle vuosi Viron veripäivien jälkeen. Virossa Venäjän kaaos aiheutti yleislakon ja siellä tilanne kärjistyi, kun kuvernööri antoi luvan avata tulen Tallinnan Uudella (Venäjän) torilla mieltään rauhallisesti osoittaneeseen väkijoukkoon. Siinä kuoli lähes sata ihmistä. Viroon julistettiin sotatila, kokouksia kiellettiin, pidätykset alkoivat ja sanomalehtiä estettiin ilmestymästä. Työläisiä lähti maaseudulle ryöstäen ja tuhoten virolaisalueella 160 kartanoa ja kartanonherroja otettiin panttivangiksi. Ääriradikaaliin toimintaa lietsoi balttiansaksalaisia kartanonomistajia kohtaan tunnettu herraviha, ja vuosituhantinen kokemus sorrosta. Balttiansaksalaisten ja Venäjän hallituksen lähettämien rangaistusjoukkojen vastaiskussa surmattiin kaksisataa ihmistä ilman tutkintaa ja tuomiota. Vankeus-, pakkotyö ja karkoitustuomioita jaettiin. Tuossa vaiheessa ukki on ollut 16 -vuotias ja yhteiskunnallinen tilanne sekasortoinen. Vielä monimutkaisempi kuin samaan aikaan Suomessa.
En ole vielä selvittänyt, mikä tarkalleen ottaen tuo Mälestusen täht on, mutta niitä on virolaisissa antikvariaateissa myytävänä muutamalla eurolla.
Toinen säilynyt asiakirja on pankkikirja. Vuodelta 1917. Jos näen leiman oikein, pankkikirja on avattu 16.10.1917, siis lokakuun vallankumouksen aikaan, Katri Issakainen auttoi minua ymmärtämään tätä kirjaa. Katri kirjoittaa minulle facebookissa:
Hienoja dokumentteja. Hans on saattanut käyttää pankkikirjaa jonkinlaisena matkustusasiakirjana, kun tuohon aikaan ei ollut kuvallisia passeja kovin yleisesti, joten monenlaisilla paperinpaloilla saatettiin henkilöllisyys todistaa. Pikkutekstistä 1000 ruplan merkinnän vasemmalla puolella ei aivan saa selvää, että onko kysessä nosto vai talletus ko valtiolliseen pankkiin. Valtiollisen säästökassan talletuskirjaan, jonka pääkonttori oli Moskovassa, liimasi sitten Hans tai laivayhtiö Henry C Zaron virkailija laivayhtiön osoitteen sisältävän paperin. Vuosi ja tuo matkayhtiön agentti (Henry C Zaro) tekevät asiakirjan mielenkiintoiseksi, sillä Lev Trotski matkusti samaisen matkustusagentin Zaron avulla New Yorkiin juuri kyseisenä vuonna 1917. Mielenkiintoinen on myös pyöreä leima etusivulla, jossa lukee Third ave, mikä viitannee samaiseen New Yorkiin. Tuohon aikaan myös melko paljon venäläisiä kulki ko matka-agentuurin kautta Amerikkaan, ja jotkut tutkijat ovat pitäneet noita matka-agentuureja, myös vakoilun keskeisinä solmukohtina.
Löysin Henry C Zarosta pienen lisätiedon 1900-luvun alusta, että hän oli ammatiltaan New Yorkilainen pankkiiri, joka myös vaihtoi rahaa ja myi lippuja Venäjälle lähteviin höyrylaivoihin konttorissaan Kolmannella Avenuella.
Niin tuosta käyttikö Hans-ukki säästökirjaa matkustusasiakirjana, ei ole varmaa, mutta melko oletettavaa, mikäli sitten ei säästänyt ja käyttänyt tilikirjaa muista syistä. Tuossa mainoksessahan lukee myös että Henry C Zaro myös vaihtoi rahaa, eli voi olla myös rahanvaihtoasiakirja, Henry Zaro on leimannut ja allakirjoittanut Hans Tedren säästötilikirjan - miksi? Tallettaakseen Hansin rahaa (New Yorkissa Moskovan valtionpankin tilille? Nostaakseen rahaa? Hyväksyäkseen rahanavaihdon esim ruplista dollareiksi? vaiko myydessään Hansille lippua Stema shipiin - so matkustusasiakirjana?) Minunkin ukkini Johan David Putkonen reissasi Amerikkaan, ja oli siellä hanttihommissa kaivoksilla ja metsästöissä, kunnes tuli Suomeen.
Oletkos Silva huomannut jo tämän, Eestin valtionarkisto on kerännyt sotilasrullista tietoa, ja koonnut nettiin. Ainakin yksi Hans Tedre (s. 18.8.1890) näkyy olleen rullissa (so sotilasluettelossa) vuoteen 1917. http://www.ra.ee/ilmasoda/index.php/soldier/searchAdvanced…
Nyt villi arvaukseni on, että Hans lähti pakoon, koska olisi joutunut sotaan. Toisaalta olen aiemmin löytänyt pikku-uutisia, joiden mukaan hän on 1914 ja 1915 asunut Jyväskylässä. (Uutiset koskivat hänen tekemiään veromuistutuksia.) Ehkä hän silloinkin oli sotaa paossa. En tiedä. (Isän muistan kerran kysellessäni vastanneen, että pakeni tsaarin armeijasta.)
Hans Tedre oli ilmeisesti Jyväskylässä 1910-luvulla? https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/search…
Tuula Kupari Jyväskylän kaupungin asukkaat esim. vuodelta 1915 löytyvät Vaasan läänin henkikirjoista, tästä alkaa http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=21664179 - vähän selaamista, mutta saattaisi löytyä isoisäsikin?
Toinen juttu on sekin, miksi minä vuonna 1986 jätin pienen poikani kotiin Joensuuhun matkustaakseni Jyväskylään. Minun oli tarkoitus tavata siellä mamman veli Tapani, koska minulla oli häneltä kovasti paljon kysyttävää. (Kysymyksiä, joita aiemmin en tiennyt olevan olemassakaan.) Hän asui jyväskyläläisessä vanhainkodissa. Yövyin hotellissa ja aamulla soitin vanhainkotiin, kysyin Tapania. PItkä tauko. Sitten minulle kerrottiin, että Tapani on edellisenä yönä kuollut. Monet kysymykseni jäivät ilman vastausta ikuisiksi ajoiksi.
Keksin kuitenkin mennä kirkkoherranvirastoon. En muista, miten nämä asiakirjat sieltä löytyivät, mutta olen kirjoittanut vanhemmilleni Jyväskylän kirkonkirjoja referoiden 18.7.1987 Kontiolahdelta muun muassa näin:
"Tedre Hilda Katariina, kaupp. leski. Tulo Jyväskylään 23.12.1938 Mäntästä. Lähtö 18.5.1940 Mänttään. Vihitty 26.4. 1914 Viron alamaisen Matti Tedren kanssa, joka kuoli 8.3.1922. Suomen kansalaiseksi 1.10.1938. (Hilda oli mielestäni Suomessa syntynyt ja siksi en tätä ymmärrä. Menettikö Suomen kansalaisuuden naidessaan virolaisen?)
Muistelen hämärästi Hildan kertoneen minulle, että Ukki ja Matti tulivat yhdessä Suomeen jään yli Tallinnasta. Oli ollut kova pakkanen.
....
Syyysk. 11. 1921 vihitty Tedre Hans Hansinpoika faneritehtaan työnjohtaja Tallinnan Jaanin seurakunnasta Virossa ja Salojärvi Sanelma Elisabet, ompelijatar."
Sanelma Tedre ja poikansa Olavi lähteneet Harluun 31.1.1933" (Jyväskylästä, jonne Mamma oli tullut Helsingistä v 1915. Usko Olavi Nestorinpoika s. 29.7.1902 Landessa tuli 13.2. 1922 Jyväskylän maalaiskuntaan ja kuoli 16.2.1922.)"
Usko, Sanelma-mamman nuorempi veli, tarvitsee hänkin oman kertomuksensa. Luulen, että hän tuli punaisten vankileiriltä ja kuoli heikkouteen. Hän oli 16, kun Suomen sisällissota käytiin.
Palataan takaisin Ukkiin ja hänen nuoruusvuosiinsa. Vähäistä muistamaani minulle kerrottua ja asiakirjoja yhdistelemällä arvelen, että Hans Hansinpoika Tedre syntyi Tallinnassa. Hän työskenteli LUtherin faneritehtaalla ainakin lopulta työnjohtajana ja siellä saadut opit takasivat hänen tulevaisuutensa myöhemmin Suomessa. Hän osasi jotain, jota Suomessa ei osattu. (Liittyi jotenkin ehkä liimaamiseen.)
Hänen isänsä oli Ants ja äitinsä Kai (o.s. Mölder). Ants kuoli 22.12.1922, viikkoa myöhemmin kuin minun isäni Suomessa syntyi. Ukin äiti Kai kuoli hänen ollessaan lapsi. He elivät maatalossa (en tiedä, millainen asema heillä siellä oli, oliko talo omansa tai millainen oli talo. Maanomistusksellakin on Virossa kovin hankala historia.). Äiti Kai kuoli, kun putosi navetan ylisiltä. (Tämän kertoi minulle äitini Kirsti , joka sanoi kuulleensa sen ukilta. Muuta hän ei sitten ole kuulutkaan.) Ukilla oli kaksi veljeä Jaan ja kaksoisveli Mikkel. Jaan kuoli 1947 ja Mikkelin kohtalo on epävarma. Kenties hän kuoli vuonna 1937. Hän oli merikapteeni laivastossa. Jaan on Esterin isä ja Ester on siis isäni Olavin serkku. Vai onko sittenkään, palaan aiheeseen.
Ukki on ilmeisesti tullut ensimmäisen kerran Suomeen jo joskus 1914 - kenties serkkunsa Mattin kanssa jäätä pitkin yli Suomenlahden, asunut Jyväskylässä.
Seppo Zetterberg kirjoittaa, että Venäjän vallankumous vuonna 1905 oli Viron historian suuri käännekohta. Se politisoi perinteisen Suomen sillan. Levottomuudet ajoivat Virosta Suomeen tulevien määrän huippuunsa. Oli heitä, jotka Viron kumousliikehdinnässä olivat saaneet kuoleman- tai vankeustuomion ja oli heitä, jotka kokivat toimintamahdollisuutensa kotimaassa olemattomiksi. Oli heitäkin, jotka lähtivät Virosta suoraan Keski-Eurooppaan, mutta pääosin paettiin ensin Suomeen, missä yritettiin viipyä mahdollisimman pitkään. Helsingistä kauemmas menevät suuntasivat usein Ruotsin kautta Saksaan, Sveitsiin, Ranskaan, Yhdysvaltoihin, Austraaliaankin. Maailma oli liikkujille vapaa. Ulkomaanpassia vaadittiin vain jossain maissa, eikä viisumista ollut vielä tietoakaan. Demokraattisissa maissa ei rajan ylittämiseksi vaadittu minkäänlaista dokumenttia. Mentiin ja asetuttiin asumaan.
Helsinkiin saapuvista pakolaisista pienempi osa tuli suoraan yli Suomenlahden kalastajien ja laivureiden veneillä tai vuorolaivoilla, jotka ankarien jäiden aikaan liikennöivät Tallinnasta Hankoon. .... Suurin osa pakolaisista saapui Pietarin kautta, joka oli tärkeä virolaisten keskus.
On arvioitu, että 1906 Helsingissä olisi ollut noin 3000 virolaista, joista suurin osa li tavalla tai toisella pakolaisia....
Helsingin kansainvälisessä pakolaisjoukossa oli sivistyneistöä - asianajajia, lehtimiehiä, kirajilijoita, opettajia - teollisuustyöväestöä, talonpoikia ja maalaisköyhällistöä. Edustettuna oli useita kansallisuuksia: venäläisiä, virolaisia, lättiläisiä puolalaisia.
Zetterberg kertoo myös, miten suurlakon aikaan virolaiset saattoivat toimia lakonmurtajina ja suostua työhön liian alhaisella palkalla. Saarenmaalainen Hääl lehti teroitti mieliin, että Suomessa on meneillään suuret kamppailut. Ne johtivat lakkoihin, joita murtamaan saarenmaalaisia haluttiin. Jos työtä piti lähteä etsimään, kannattaisi mennä muualle kuin Suomeen.
Friederbert Mihkelson kuvaa Viron pakolaisten asemaa Suomessa: Elämä ei ollut tänään yhtään sen helpompaa kuin eilen. Se oli köyhää pakolaiselämää, aliravitsemusta, kieltäytymistä kaikkein välttämättömimmistäkin asioista. Toiveita huomispäivän suhteen ei ollut, ja koti-ikäväkin vaivasi. Odotettiin tietoja kotimaasta ja tilanteen salliessa oltiin valmiita palaamaan sinne. (Tämä kuvaus vuosilta 1906-07)
Suhtautumisessa pakolaisiin oli kolme vaihetta: Aluksi heihin ei suhtauduttu mitenkään kielteisesti, ketään ei ilmiannettu. Sitten alettiin panna täytäntöön keskushallinnon antamia tarkkailumääräyksiä, mutta ei ryhdytty toimenpiteisiin. Sitten pakolaisten toimintaa alettiin seuraamaan. Ilmapiiri Suomessa muuttui virolaisvihamieliseksi. (Seppo Zetterberg: Kulttuuria ja kumouspuuhia. Helsingin virolaisyhteisö 1900-luvun alussa.)
En tiedä, miten Jyväskylässä 1914 oleillutta Hassua tämä kaikki kosketti, mutta muistan, kun ukki oli kerran tulossa junalla Viialasta meille Vilppulaan miltei 50 vuotta myöhemmin. Hän ajoi vahingossa Vilppulan ohi Kolhoon, josta asemamies soitti isän häntä hakemaan. Isän mielestä tämä tapahtui siksi, että hän häpesi huonoa suomenkielen taitoaan, eikä mielellään kysynyt siksi neuvoa. En tiedä, oliko näin, mutta varsin murtaen hän suomea puhui. Toisaalta sama ihminen oli käynyt kääntymässä ilman kielitaitoa Valloissa.
Jyväskylässä ukki lie jossain vaiheessa tapasi (työväen näyttämän näyttelijä) Sanelma Salojärven. Kirkonkirjojen mukaan heidät on vihitty 11.9.1921. Isäni Olavi syntyi 14.12.1922. Mutta se onkin sitten kokonaan toinen juttu. Se on asia, jonka vuoksi matkustiin Jyväskylään vuonna 1987.
Isäni on kastettu neljä vuotiaana Henrik Olavi Tedreksi. Myöhemmin kerron kolmesta miehestä - Usko Olavi Salojärvestä, Sulo Henrik Autereesta ja kolmas Olavi on Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta - kirjan Olavi. NImensä isäni lie saanut heidän mukaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti