Urbaania käyttäytymistä koiran kanssa

Aamulenkillä Tuikun kanssa vastaan tulee keskikokoinen uroskoira irrallaan. Emäntä kävelee reippaasti kaukana takana. Koira lähestyy meitä ja emäntä kutsuu koiraa, mutta koira ei ota kuuleviin korviinsa, vaan tunkee haistelemaan Tuikkua. Tuikku ärisee ja minäkin ärisisin jos kehtaisin. Lopulta ärähdän ja poljen jalkaa, koira väistyy hieman. Emäntä ehtii paikalle, ei sano mitään ja kaksikko jatkaa matkaansa.

Silloin minua vasta ärisyttääkin, oikeastaan ihan suhteettomasti tilanteeseen nähden. Tilannehan ratkesi helposti, ja molemmat koirakot jatkoivat matkaansa. Mutta mielessäni koiran omistaja ei noudattanut urbaanin elämän käyttäytymissääntöjä, niitä samoja, joita kaupunkilaiset odottavat toisiltaan. Odotetaan, että  toisilleen vieraat kaupunkilaiset ohittavat tervehtimättä ja koskettamatta  ja sääntöä rikotaan lähinnä tungoksessa. Tämä on nykyisin aktiivisten koiraharrastajien kulttuurinen koodi. Viearaat koirat ohitetaan huomiotta, koirien välinen kommunikointi tapahtuu toisissa ympäristöissä - jos missään. Takana ovat ne ajat, kun miltei jokaisen vastaantulevan koiran kohdalla pysähdyttiin tekemään tuttavuutta. Monet ihmistenkin väliset suhteet alkoivat näistä kohtaamisista.

Ihmisten koiramaailma on täynnä ristiriitoja ja konflikteja.  Jännitteitä on koirattomien ja koiranomistajien välillä. Jännitteitä riittää myös ihan koiranomistajien kesken. Siitä, miten koiran kanssa ollaan ja käyttäydytään, miten koiraa koulutetaan tai miten siitä huolehditaan, on hyvinkin monenlaisia käsityksiä, jotka törmäävät toisiinsa. Käsitykset vaihtelevat myös yhteiskunnittain ja kulttuureittain.

Yksi kiistojen aihe on  ihmisen ja koiran oikea paikka. Koira voi olla väärässä paikassa lainsäädännön tai kaupungin ohjesäännön valossa. Uimarannalla, ladulla. Koira voi olla oikeassa paikassa väärällä tavalla, esimerkiksi kytkemättä kaupunkialueella. Ihminen jättää koiransa jätöksiä väärään paikkaan, kuten hoidetuille puistoalueille, muiden asukkaiden pihapiiriin.

Naapurissani asuu nainen, joka on pyhittänyt elämänsä koiran ulkoiluttajien tarkkailuun. Erityisesti hän huomioi väärän paikan ulosteet omassa lähiympäristössään. Usein hän seisoo pihalla ja tuijottaa herkeämättä ulkoiluttajaa ja koiraa, joka näyttää pysähtyneen tarpeilleen. Toisinaan hän katselee käyttäytymistämme piilossa verhon takana luultavasti tietämättä, että hänet sieltä kuitenkin näkee. Monen vuoden jälkeen tulkitsen sen varoitukseksi tai moitteeksi. Mitään hän ei puhu, mutta kaikki alueen koiranulkoiluttajat oppivat tuntemaan hänet. Iltaisin hän kulkee taskulampun ja lapion kanssa tarkastamassa omakotitalonsa edeustalla olevaa ruohikkoa.
Asialla on selvästi suuri merkitys hänen elämässään.  Yhtäältä ymmärrän häntä. En itsekään pidä siitä, että koirien jätökset jätetään hoidetulla kaupunkialueella korjaamatta. Tässä tapauksessa tarjolla olisi jopa koirien ulosteille tarkoitettu roskalaatikko parinkymmenen metrin päässä.
Toisaalta ajattelen, että kaikista maailman järjestyssäännön rikkomuksista tämä on kuitenkin harmittomammasta päästä.

Koiran kanssa oppii lukemaan, onko vastaantuleva ihminen koirasi suhteen vihamielinen, välinpitämätön vai myönteisen kiinnostunut. Yritän opettaa koirani ohittamaan heidät kaikki urbaanin ihmisen tavoin, huomioimatta.

Koirattomien ihmisten suhtautumista koirallisiin on tutkittu aika vähän.  Pia Bäcklund ja Leena Koski tekivät kyselytutkimuksen netissä (2013). Vastaajista valtaosa oli kaupunkilaisia naisia.

 Kyselyyn vastanneista 4 % pelkäsi kaikkia koiria, 31% ei pelkää koiria lainkaan ja suurin osa 65% vastanneista pelkää koiria rodusta tai käyttäytymisestä riippuen. Koirattomat eivät koe koiria sinänsnä uhkaaviksi. Vastaajista 91 prosenttia oli ainakin osittain sitä mieltä, että enemmän harmitusta aiheuttavat taitamattomat tai välinpitämättömänt koiranomistajat kuin koirat itse. Koirien ulosteet koetaan vastenmielisiksi, ne rajoittavat jopa lasten leikkimistä tai ihmisten kulkemista joillan alueilla. Tutkijoiden tulkinnan mukaan ne koetaane erityiseksi liaksi, joka vaarantaa pelkällä olemassaolollaan yhteisöllistä järjestystä.

Myös koirien tuomminen hiihtoladuille, uimarannoille, tavarataloihin tai kauppakeskuksiin harmitti noin joka viidettä koiratonta vastaajaa. Koirat julkisissa kulkuneuvoissa tai kytkettynä kaupungin puistoissa eivät juurikaan herättäneet kielteisiä tunteita.

Koirissa harmittaa

Hallitsemattomasti vapaana kulkevat koirat 71%

Koiria ulkoiluttavat lapset, jotka eivät hallitse koiraa 50%

Koirien ulosteet 43 %

Koirien ulkoilutus lasten leikkipaikoilla 41%

Hihnassa hyökkäilevät ja poukkoilevat koirat 35%

Koirien haukunta sisätiloissa/asunnossa 29%

Koirien ulkoilutus hiihtoladulla 23%

Samanaikaisesti lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että koira tuottaa iloa erityisryhmille kuten vanhuksille, vammaisille ja lapsille. Koirien merkitys ihmiselle hyvinvointia tuottavana tekijänä ja , erityisryhmien apuna (esim. opaskoirat) ja oikeassa työssä (esim huumekoirat) tiedostettiin selvästi. Suurin osa piti tarpeellisena verorahojen käyttöä koiraharrastustilojen ja – puistojen rakentamiseen silloinkin vaikkei itse erityisesti koirista pidä.

Haukkuvan koiran kohdalla kannettiin huolta sekä häiriöstä itselle että koiran hyvinvoinnista.

Nykyistä koiraharrastuskulttuuria pidettiin koiria esineellistävänän. Koirien jalostukseen ja kohteluun toivottiin inhimillisyyttä joskaan ei inhimillistämistä.

Vatauksita tutkijat päättelevät, että koirien kasvatusta ja hyvinvointia ei pidetä vain yksityisenä koiranomistajan tai kennelliiton asiana vaan niiden katsotaan olevan yhteiskunnallisia, laajempiin moraalisiin ja eettisiin kysymyksiin liittyviä asioita. ”Koirat eivät kuulu vain kasvattajilleen vaan kaikkineen hyvän elämän ja hyvinvoinnin politiikkaan”. (s.40) (=koirien paikka yhteiskunnassa) Kyselyn vastauksissa pohdittiin eettisiä kysymyksiä kuten ihmisen oikeutta omistaa toisia eläimiä tai koirien pidosta seuraavia ekologisia ongelmia: lihansyöjinä koirat jättävät suuren hiilijalanjäljen ja niiden ruoka kasvatetaan toisista, usein huonosti kohdelluista ja luonnottomissa ympäristöissä elävistä eläimistä. Kyse on laajemminkin siitä, millä tavalla eläimiä pitäisi yleensäkin kohdella ja mikä on yksittäisen ihmisen oikeus käyttää muita eläviä ja tuntevia olentoja omien tarpeidensa ja etujensa ajamiseen. Tutkijat päättelevät, että mitä enemmän koirien kasvattaminen ja koiraharrastukset näyttäytyvät eläinten hyvinvoinnista piittaamattomana toimintana, sitä vaikeampi on saada toiminnalle tukea ja arvostusta yhteiskunnassa.

Iso osa vastaajista oli sitä mieltä, että koiria kohdellaan liiaksi kuin ihmisiä ja että koirat ovat monille lähinnä lapsen korvikkeita.

Jonkinlaista koira-ajokorttia kannatti lähes 70 prosenttia vastaajista. Koiran hallinta, koiranomistajan kyvyt kouluttaa koiraansa ja mahdollisuudet tarjota koirille riittävästi aikaa ja liikuntaa nähtiin tärkeinä kriteereinä koiran omistamiselle.

Tutkijat päättelevät kyselyn vastauksista, että suurin osa ongelmista on hihnan toisessa päässä – harmituksen aiheet liittyvät enemmin koirien kanssa liikkuviin ihmisiin kuin koiriin. ”Kohtaamisen etiketti” puutuu: kuinka paljon ja miten koiran kanssa liikkuvat huomoivat muiden liikujien tarpeita ja toiveita – sekä koirallisen ja koirattoman kohtaamisessa että kahden koiranomisajan kohdatessa.

Vihamielisesti koiriin suhtautuvat ihmiset purkavat äärimmillään koiravihaansa varsin ikävilläkin tavoilla, esimerkiksi pahoinpitelemällä koiria mitä käsittämättömimmillä tavoilla tai heittelemällä koirapuistoihin tai tienvarsiin nakinpaloja, jotka on myrkytetty tai sisältävät teräviä esineitä kuten ongenkoukkuja tai nastoja . Toisin päin: koiransa kanssa ihminen voi käyttää koiraansa myös vihansa välikappaleena. Helsingin sanomissa uutisoitiin tapauksesta, jossa ghanalaissuomalainen pieni lapsi joutui äitinsä kanssa solvatuksi. Solvaaja uhkasi usuttaa myös koiransa äidin ja lapsen kimppuun. (Puoliksi ulkomaalaista lapsenlastani solvattiin ja uhattiin koiralla bussissa. Mielipide HS 5.4.2017) Erilaista koirien välityksellä tapahtuvaa peloittelua ja uhkailua näkee silloin tällöin.

Ihmisiä ei voi jakaa selvästi koiraihmisiin, välinpitämättömiin ja koiravihamielisiin. Pikemminkin käsitykset ”oikeanlaisesta suhtauteesta” eläimiin vaihtelevat ja rajankäyntiä tapahtuu niin lajien, rotujen kuin yksilöidenkin välillä.