Muhu osa 1

Saarenmaan kynnysmatto, sanovat saarenmaalaiset Muhusta tarkoittaen, että siitä pyhkäistään mantereelta tullessa nopeasti läpi Saarenmaalle. Suora ja sileä noin 40 kilometriä pitkä tie halkaiseekin Muhun ja ohipyyhkiviä autoja tulee kesällä lautalta pitkinä letkoina - turhan kovaa.

Minä olen erilaisten onnellisten sattumien vuoksi juuttunut Muhulle kerta toisensa jälkeen. Mutta mitäpä ajatteli Aino Kallas Muhusta vuonna 1907. Aino nimittäin vietti kesää Saarenmaalla tehden pitkiä pyöräretkiä saaren kyliin. Yksi reissu ulottui Muhulle - tosin sinne ei menty pyörällä vaan laivalla  Kuresaaresta Kuivastun satamaan. Samaiseen satamaan tulee nykyisin autolautta mantereelta. Lauttamatka kestää vajaat puoli tuntia.  (Ja - uskallanko sanoa: lautalta voi melkein nähdä minun tulevan kotirantani.)

Sieltä laivan kannelta  Aino katseli aamuneljältä auringon nousua. Saarelle heidät haki laivalta kahdeksan miehen soutuvene. Polkupyörällä sitten ajoivat Muhun kirkolle, luultavasti Liivalle - jossa nykyisin sijaitsee kirkko, kauppa ja kirjasto sekä kesäaikana useampikin avoin kahvila.  Taitaa siellä apteeekki, posti ja pankkikin olla.
Matkalla kirkolle pysähtyivät useampaankin taloon. Talon naiset toivat aitoistaan esille "tanujaan, sukkiaan ja kintaitaan" (mikä lie on tanu?) Aino kuvailee myös muhulaisen kansallispuvun, joka noihin aikoihin oli poikkeuksetta vielä käytössä. Hame oli lyhyt ja oranssinvärinen - ja sitä oranssinväriä on edelleen muhulla kaikkialla, niin bussikatoksissa kuin turisteille tarjottavissa käsitöissäkin.

Aika vähän Aino päivästään Muhulla kertoo. Takaisin Saarenmaalle hän kirjoittaa heidän ajaneen yli  kolme virstaa pitkän Muhun sillan, joka yhdistää sen Saarenmaahan. "Ihmeen ihana näköala molemmin puolin, kummallakin aukeaa kaukana avovesi, mutta lähempänä on luonto vehmasta, meri kapean salmen puristuksessa, lokkeja istuskelee sillan käsipuulla tai kelluu tyyntyvässä vedessä, merenpohja kuultaa läpi, niin matalaa siinä on, näkee levät ja kivet, kaislasaarelmia siellä täällä. Toisella rannalla on kokonaisia kaislametsiä, virstan pituisina ne ulottuvat mereen, ruoko kukkii punatupsuisena liejussa"(s.373 Kallaksen päiväkirjat, osa 1).

Ja niin Aino poistui Muhulta. Mutta ei hän todellisuudessa poistunut siltaa pitkin  - vaan pitkin muutamia vuosia aiemmin perustettua pengertietä "Väikese Väina tammea". Pengertie - maantee läbi mere -  avattiin vuonna 1896. Näin Suomenlahden toiselta rannalta yli 120 vuotta myöhemmin katsoen, olisi silta ollut fiksumpi ratkaisu. Vesi olisi saanut virrata vapaana Väikesessä Väinässä. Samaa ovat sanoneet virolaiset ympäristöaktivistit.
Tällä hetkellä silta-asia puhututtaa Muhun mantereen puoleisella rannalla. Lauttayhteys mantereelle haluttaisiin korvata sillalla. Siitäpä vasta pitkä silta tulisi.

Aino lähti, mutta Muhu jäi paikalleen. Wikipedian mukaan vuonna 2011  Muhulla oli 1483 asukasta ja 52 kylää. Useat kylät taitavat olla kesäkyliä ja talvella miltei tyhjillään. Mutta Völlan kylässä, siinä Kuivastun sataman lähellä Suure Väina lahden rannalla on asukkaita läpi vuoden. Siellä on myös saaren paras uimaranta. (Saaren rannat ovat kiviset, joten kivaa uimpaaikkaa on vaikea löytää.)  Itämeri (viroksi tosin Läänemeri) siinä Muhun ympärillä loiskii. Etelässä Riian lahti ja pohjoisessa Väinä meri Väina meri on meriluontonsa puolesta ainutlaatuinen ja se on suojeltu Itämeren ensimmäisenä mertensuojelualueena.

Nyt on taas meneillään melkoiset entäsjossit. Entäs jos muuttaisin. Entäs jos. No entäs jos en. Ainakin jään siinä tapauksessa paljosta vaille.

p.s. Haide-Ene Rebassoo, Laidude raamat, 1970 (teos kertoo Väinämeren luodoista tai pikkusaarista, alueen linnustosta, eläimistöstä ja kasvikunnasta)