Tyhjän täyttäminen jatkuu

Tyhjän, tyhjenevän ja tyhjennetyn teeman kehittely jatkuu.

Tyhjeneekö maaseutu vai tyhjennetäänkö sitä? (Kysymyksessä on sama logiikka kuin esimerkiksi keskustelussa syrjäytymisestä ja syrjäyttämisestä, jossa edellinen viittaa joko omaehtoiseen prosessiin tai sattumalta tapahtuvaan. Jälkimmäisessä on kyse yhteiskunnallisesta vallankäytöstä ja sen seurauksesta, poliittisista päätöksistä - ja niiden seurauksista. Seuraukset ovat sekä aioettuja että aikomattomia, tiedettyjä että ennakoimattomia. Osa seurauksista on toki hyvin ennakoitavissa, mutta niistä vaietaan. Maaseudun tyhjenemisessä on paljon tällaista vaiettua - siis sanatonta tyhjentämistä.)

Katri muistutti vallanpitäjistä, jotka tyhjentävät alueita saadakseen ne uuteen käyttöön, toisiin tarkoituksiin. Minulle tulee mieleen elokuva "Opri", jossa päähenkilö joutuu lähtemään vanhainkotiin kotimökin jäädessä uuden tielinjan alle. Julkinen valta siis haluaa alueen toisiin tarkoituksiin. Isompiakin tilanvaltauksia Suomessa tunnetaan, esimerkiksi tekoaltaiden alta ovat kokonaiset kylät joutuneet lähtemään evakkoon. Koivuselässä elinkeinorakenteen muutos siirtää koko kylän (näin myös Lapissa vanhojen kylien tyhjetessä ja palveluiden siirtyessä turistikyliin.)

Oma lukunsa ovat sitten sotien ja rajojen siirtelyn seurauksena tyhjenevät alueet. Ikävän ajankohtainen aihe nytkin, mutta otan silti esimerkin Suomen historiasta, Karjalan tyhjentämisestä miltei puolesta miljoonasta asukkaastaan, siis siirtolaisista eli evakoista. Siinä tapauksessa ihmisistä ja kotieläimistä tyhjennetty alue täyttyi uusilla asukkailla. Vanhat tuotantovälineet (tehtaat) ja viljelymaat otettiin uudelleen käyttöön toisessa yhteiskuntajärjestelmässä.  Rakennusten käyttötarkoitukset muuttuivat radikaalisti (esimerkiksi kirkosta elokuvateatteriksi tai karjasuojaksi.) Voiko tätä verrata siihen, että täällä Suomessa Wivi Lönnin piirtämä lapsuuden kotini, Satopään kylän koulu, otettiin jo 1960 luvulla uuteen käyttöön puimalana - vain seinät jätettiin jäljelle? Millainen on koulurakennuksen symbolinen arvo?

Maaseutua on tyhjennetty, kun elinkeinorakenne on muuttunut (vai onko sitäkin muutettu?) ja työvoimaa on haluttu kaupunkeihin, tehtaisiin ja palvelutöihin.
Maaseudun asukkaat itse ovat kenties myös vapaaethoisilla valinnoillaan tyhjentäneet seutuja.

Luonnon- ja ympäristökatastrofit tyhjentävät alueita ihmisistä ja usein myös rakennuksista. Usein kuitenkin pikkuhiljaa alueet asutetaan uudelleen, niillä asuu "hiljaista kansaa" (kuten paperittomia ihmisiä).  Samalla rakennuksiakin otetaan uudelleen käyttöön. Jos ei taloa ota käyttöön ihminene, niin sen voivat vallata eläimet (ks. Willamon ja kumppaneiden kirja.)

Tyhjä joka tapauksessa täyttyy. Maaseudun uudelleenasuttamistahan on esimerkiksi monenlainen vapaa-ajanasuminen tai tilapäinen asuminen elinkeinotoiminnan vuoksi (marjanpoimijat, taimenistuttajat, tietyöntekijät, prostituoidut, mihinkähän kaikkeen tilapäiseen olenkaan jo ennättänyt törmätä kenttätöissä.)
Maalle muuttaa (tai sinne sijoitetaan) "hiljaista kansaa", juuri syrjäytettyjä ja vähäosaisia ihmisiä.
Heidän kauttaan ei maaseudusta kuitenkaan sovi puhua. Valopiiriin odotetaan (maaseutupolitiikassa) nostettavan lähinnä hyväosaiset ihmiset - joita siellä myös on ja sinne muuttaa.

Metaforisesti tyhjä on esimerkiksi jotain, joka täyttyy tai joka täytetään. "...Ole tyhjä vain, ole auki vain/ suo salaisuuksien tulla luoksi ja..." tai tyhjä tarjoaa tilan levätä ja uudistua. (Onko niin, että tyhjä ei kuitenkaan ole koskaan tyhjä - samoin kuin hiljaisuus ei ole koskaan hiljaista.)

Opetustoiminnasta tyhjäksi jääneen koulun toivotaan täyttyvän uudesta käytöstä - samoin osan entisestä käytöstä toivotaan voivan jatkua (jumpat, harrastuspiirit, usein kyläläisten kokoontuminen.)
Vaikka haastatteluissa todetaan, että tilalle voi tulla melkein mitä vaan, kunhan jotain tulee, silti on uusilla käyttövaihtoehdoilla mitä ilmeisemmin prioriteettijärjestys - ja on käyttötarkoituksia, joihin rakennusten ei haluta joutuvan. Kylätoimijoiden prioriteettilistalla on yrittäminen (työpaikat). Kouluja onkin matkailu-, hoiva-, ja kulttuuriyrityksinä, jonkin verran myös tehdastyyppisessä käytössä (kuten keinutuolitehdas.). Toinen prioriteetti on kyläläisten omana sosiaalisena tilana toimiminen - mikäli kylätalo puuttuu.

Jonkun asunnoksi tai kodiksi tuleminen on myös hyvää käyttöä - mutta ei kenen tahansa asunnoksi.