Rajoista ja tyhjästä

Joensuussa tänä syksynä pidettävien sosiaalipolitiikan päivien hengessä kokeilen myös raja-käsitteitä kyläkouluanalyysiin. Rajaa on käsitteellistetty lukemattomilla tavoilla, tässä nojaan Lotmaniin (1970, Pelvon 2012 mukaan). Pelvo kirjoittaa: "Rajan käsite on ambivalentti: se sekä erottaa että yhdistää. Se on aina jonkin raja ja siten se kuuluu molemmille rajan kulttuureille, molemmille vierekkäin oleville merkitysmaailmoille."

Kaikki rajat ovat metaforistisia, koska ne on kulttuurisesti konsrtuoituja. Niiden avulla luodaan sisäistä yhteenkuuluvuutta ja luodaan eroa toisiin nähden.

Tämä sisäisen yhtenäisyyden luominen erottautumalla muista (ja kertomalla muut miltei vihamielisiksi) on tuttua haastatteluistani. Muu voi olla kunta - tai muu voi olla toiset kylät tai oman kylän ulkopuoliset kuntalaiset. Totuttuja rajanvetoja ravistellaan huomauttamalla esimerkiksi, että kylältä käydään asioimassa mielellään kahden muun kunnan puolella. Oma kunta ei ole tärkeä ja merkittävä, merkittävä on oma kylä - halutaan kai sanoa.

****

Rajaa voidaan tarkastella esimerkiksi geopolittisena, sosiomaantieteellisenä, uskontojen tai luonnon ja kulttuurin rajana. (Ks. Pelvo 2012)

Sosiaalisena rajanvetona tulee mieleen jako muuttotappio- ja voitto kuntiin ja kyliin, samoin väestön ikärakenteen perusteella tehdyt vertailut esimerkiksi kylän kehittämisen kytkeminen kyläläisten ikärakenteeseen.

Geopoliittisesta rajasta tulee hakematta mieleen Venäjän raja - ja se kirjallisuudessa toistuva ajatus, että lähellä Venäjän rajaa olevat kylät on jätetty miltei oman onnensa varaan haluamatta kehittää niitä, mahdollisesti puolustuspoliittisista syistä.  Hyvinvointipalveluihin keskittyvässä tutkimuksessa rajanylitykset ovat kiinnostavia nimenomaan palveluiden käyttämisen ja saavuttamisen kannalta. Venäjältä haetaan bensaa, mutta rajan lähellä käydään myös ostoksilla (täytyy tarkemmin tutkailla, mitä Suomeen tuodaan.)
Mietin jopa, voisiko "geopoliittisia rajoja" vetää Suomen sisällekin aikana, jolloin aluepolitiikkaa ei toteuteta (tai sitä toteutetaan sloganilla "aluepolitiikan aika on ohi" - ja tämän varjossa poliittisin päätöksiin vahvistetaan keskittämiskehitystä tiettyihin Etelä-Suomen keskuksiin - ja pienemmässä mittakaavassa laajenevien liitoskuntien yhteen taajamaan.)


Nämä tällaisina heittoina siihen, että rajakäsitekin antanee analyysin aineksia sekä kylän että hyvinvointipalveluiden saavutettavuuden tarkasteluun.

***
Palaan vielä tyhjän-käsitteeseen: Hanna Savisaari, jota olen aiemminkin lainannut, kirjoittaa samassa jutussaan otsikolla "Kun talosta tulee taakka": Useissa keskusteluissa pohdittiin, että jos asukas lähtee, tuleeko ketään tilalle. Puhe tyhjilleen jäämisestä liitettiin jatkuvuuteen.

Kyläkoulut tuntuvat olevan taakka monellekin: ne ovat taakka kunnalle (ellei se ole saanut niitä myytyä), ne ovat taakka kyläyhdistyksille (ellei toiminnalla pystytä kattamaan ylläpitokustannuksia) ja ne ovat taakka yksityisomistajalleen (mikäli hän syystä tai toisesta haluaisi talosta eroon - ja syitä on tietysti monia - esimerkiksi muuttohalu.)