maaseudulla lakkautetaan kouluja - ja koteja

Aamun iloja on astuminen vapaana juoksevan koiran kanssa "vuoren" laella tönöttävästä kerrostalosta suoraan metsään. Kävelin kumisaappaissa märkiä lumettomia ladun pohjia alas lammelle, siis kylälle ja kirjakauppaan. Tämän kylän valtteja ovat kolmesti päivässä pysähtyvä peräkylän pendoliino, toimiva lähiökapakka ja kosken ranta. Kirjakauppakin on kova sana. Kirjakaupan pitäjä Pirkko kuoli äskettäin melko äkisti 70-vuotiaana. Jännittää, löytyykö jatkajaa. Kuvittelen, millaista olisi olla kirjakauppiaana kirkonkylässä.

Nyt lähden pannuhuoneeseeni kirjoittamaan artikkelia Maaseudun Uuteen Aikaan. Kirjoitan siitä, miten hienovaraisesti maaseudun iäkkäitä ihmisiä ohjataan muuttamaan kuntien laidoilta keskustaan. Palvelurakennemuutoksissa ei suinkaan ole tavoitteena vain kyläkoulujen lakkauttaminen. Siinä lakkautetaan myös taajamista etäällä olevat kodit - ainakin heiltä, jotka ovat vailla julkisia palveluja kuten kodinhoitoapua tai kotihoitoa. Nämä kaksi - kotihoito ja kodinhoito - ovat toki kaksi aivan eri asiaa. Jälkimmäisestä hyvinvointivaltio on sanoutunut irti jo aikoja sitten ja siirtänyt sen verovähennysoikeudeksi heille, joilla on mistä vähentää.