Pieni turistipäivitys Pietarista

Lämpötilan äkkilasku miinus viidestätoista plussalle merkitsee talvikenkäilijälle märkiä varpaita. Onneksi joulupukki toi tusinan merinovillaisia nilkkasukkia (kiitos tonttupoika Ollille, joka lahjoittelee vain käyttötavaroita). Huippuhyvät - eivät tunnu märiltä vaikka olisivat.
Yllättävän nopeasti lumen ja jään sulettua lätäköt katosivat keskustan kaduilta. Muutama turistivinkki: Singerin kahvila Kazanin kirkkoa vastapäätä olevan kirjakaupan toisessa kerroksessa (muinoin Singerille kuuluneessa talossa, maapallologo talon katolla on hyvä maamerkki) on viihtyisä turistipyydys. Kazanin kirkon takana ravintolassa Mama..jotain saa hyvää gruusialaista ruokaa. Myös Idiot (Dostojevskin hengessä) Moikan rantakadun varrella on mainio ruokapaikka. Kaikissa kolmessa osataan englantia.

Bussilipun voi ostaa bussista, jossa on rahastaja. Kertalippu maksaa 28 ruplaa. Metrossa voi yhdellä 28 ruplan poletilla ajaa niin kauan kuin lystää kunhan ei välillä nouse maanpinnalle (sieltä to-del-la alhaalta.)

Teatralnaja kassoja on miltei kaikissa metron ulostuloauloissa ja niistä voi ostaa lippuja erilaisiin kulttuuririentoihin. Minä ostin uuden vuoden päivänä kolmelle lipun "jonnekin". Se joku oli jazz-konsertti Nevskiyen poikkikadulla Mihailovskajalla Filharmonian talossa. Paljon hassumpaankin arpa olisi voinut osua. Osoittautui että Filharmonian talossa Mihailovskajalla on mukava teatterikahvio ja sieltäkin voi ostaa lippuja.

Sataa. Vettä. Ei haittaa, kun on kaupungissa, joka on pullollaan viihtyisiä kahviloita. Teetä on tullut juotua litratolkulla - samoin seljanka- tahi borshkeittoa. Ei tämä metropolin ydinkeskusta tosin lainkaan halpa paikka ole. Pelmeneitä voisi itsekin opetella laittamaan - kunhan ensin oppisi käyttämään tuota huoneiston induktioliettä. Kotiin ostin juuri vanhakantaisen neljän levyn hellan, jossa on turva-ajastin (siis dementiakello). Joten elän kotona aivan eri aikakaudella.