Tekstit
Runo palautui mieleen sunnuntaikävelyllä Nevan rannoilla ja Amiraliteetin puistossa. Mukava pakkaskeli, lumi narskui puiston käytävillä, puiden paljaus teki näkymästä avaran, aurinko paistoi.
Siellä oli isiä lapsineen viettämässä sunnuntaita, joillakin pulkka mukana. Käsi kädessä siellä käveli nuoria pareja ja vanhoja pareja. Eräs vaimonsa kanssa kävelyllä ollut mies (yksi kultahammas suussa) halusi kertoa minulle jotain. Avainsanat, jotka ymmärsin, olivat tsaari ja imperiumi. En tiedä, muisteliko vai kaipasiko mies meneitä. Venäjä/Neuvostoimperiumin kaipuuhan on nyt osoittautunut Venäjällä suuremmaksi kuin me lännessä uskoimmekaan. Hymyillen tämä mies joka tapauksessa asiansa esitti.
Meitä turisteja oli kirpeässä pakkassäässä liikkeellä jonkun verran, mutta ei tungokseksi asti. Enimmäkseen venäläisiä, ilmeisesti uudenvuoden matkallaan. Kuvasimme samoja jo ennestään kuvista tuttuja kohteita.
Puhtaasta lumesta saattoi nauttia myös suksilla. Tämä mies vetäisi useampia kierroksia vaskiratsastajan viereisellä nurmikaistaleella.
Parin tunnin kävelyn jälkeen oli hienoa istahtaa kahvilaan, tilata borssikeitto, uunikasvikset ja pannullinen teetä. Ennen kotoa lähtöä latasin iPadiin vuoden Finlandiavoittajan, Valtosen "He eivät tiedä, mitä tekevät". Sitäpä sitten istuskellessani lueskelen. Arvioista muodostamani käsityksen vastaisesti se on loistava kirja. Pitkästä aikaa toivoisin, että olisi lukupiiri, jossa voisi kirjasta jutella. Tähän piiriin kutsuisin ihmisiä, joilla on omakohtaista kokemusta yliopistoista työpaikkana - muun muassa. Kirja tarjoaa ajattelemisen aihetta, impulsseja kirjoittamiseen, viihdykettä - ja ainakin ensimmäisen 150 sivun kohdalla on saanut myös nauraa (etenkin itselleen - suomalaisena yliopistoihmisenä.)
Sitten ostamaan piirakoita Stollen-kahvilasta (sellainen on ainakin Nevskiy prospektia Amiraliteetille päin kävellessä kadun oikealla puolella Moikan ja Amiraliteetin välissä.) On makeita ja suolaisia, saa paloina ja kokonaisina levyinä. Lisää kannetaan koko ajan lämpimänä keittiöstä.
Näkymä Nevskiy Prospektilta Moikalle
Olen toki myös istunut ikkunan ääressä ja tehnyt sitä mitä tulin tekemään. Kirjoittanut. Tosin en ehkä aivan niitä tekstejä, joita olin suunnitellut kirjoittavani - mutta kirjoittanut joka tapauksessa. Olen tyytyväinen tähänastiseen tulokseen. Näkymä työpöydän takaa:
Lähin 24 tuntia auki oleva kauppa löytyy, kun portista käännytään oikealle ja kävellään puoli korttelia. Rekisteröitymisen sain ainakin alulle Suomi-talon respassa (lähettivät sähköisenä kopiot passista, viisumista ja maahantulokortista matkatoimistoon, joka rekisteröitymisen hoitaa.). Oma juttunsa lienee sitten löytää fyysinen paikka, josta paperit haetaan (ja jonne ne maksetaan), kunhan rekisteröinti on valmis. Nyt alkaa Venäjällä pitkä uuden vuoden ja tulevan joulun vapaapäiväaika, joten kaikki etenee hitaasti - ja saattaahan olla, ettei rekisteröityminenkään ennätä valmiiksi ennen poislähtöä. (Venäjällä siis lain mukaan jokaisen ulkomaalaisen, joka oleskelee maassa yli 7 arkipäivää, on rekisteröidyttävä. )
Eilisen päiväkävelyn suuntasin tämän Suuren Tallikadun (B. Konjushennaja) suuntaiselle Pienelle Tallikadulle (Fontankalle päin). Nämä korttelit olivat ennen vuotta 1917 suomalaisten ja muiden pohjoismaalaisten aluetta, monilla rakennuksilla on ´kotoinen´histori.
Verikirkko on Pienellä Tallikadulla, joka on myös Pietarin ensimmäinen kävelykatu. Katu päättyy Kazanin kirkkoon, jossa kävin sytyttämässä neljä kynttilää - ja ihmettelemässä loistoa - sekä hartautta, jolla venäläiset jonottivat suutelemaan pyhää neitsyttään (tai mikähän hän tarkemmin ottaen on). Jono oli pitkä, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. Uskonnosta on tosiaan tullut näkyvä osa arkea - ja polittiikkaa. Ortodoksinen kirkko osallistuu tällä hetkellä todella voimakkaasti politiikantekoon.
Hyvää Uutta Vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti