Vanha tuttu on muuttanut

Rakennuksilla on ominaishaju, joka säilyy - ainakin pitkään ellei ikuisesti. Muutama vuosi sitten astuin Viialan Lallinmäessä kerrostalon porraskäytävään. Tunnistin heti saman hajun kuin 1950 (!) luvulla. Se oli mummolan haju ja palautti mielettömästi muistoja.
Eilen astuin Bomballa keltaiseen, symppiksennäköiseen ja vanhanoloiseen puutaloon, jossa sijaitsee Lomasirmakan vastaanotto. Rakennus näytti ulkoakin oudon tutulta,mutten osannut sanoa, mistä. Ensimmäiset sanani sisällä olivat: Tämä on rautatieasema!

Ja mistäkö moinen varmuus? Hajusta minä sen tunnistin. Mieleen palautuivat lukuisat, pienet, kauniit asemarakennukset, joissa elämän varrella olen odottanut junaa jonnekin jostakin tullessani. Palautui myös muunlaisia muistoja.

Selvisi, että kyseessä on Onttolan asema, jota olen junalla kulkiessa katsellut satoja kertoja. Se on ollut myös merkki siitä, että kohta ollaan Joensuussa.

Hajuja on tutkittu, myös yhteiskuntatieteissä. Täytyy paneutua aihepiiriin.

Muistutukseksi kouluprojektiin: ei unohdeta hajuja (eikä äänimaisemia).