Hyvinvointipalvelut kylän näkökulmasta

Ymmärrän kyläkoulun yhtenä hyvinvointipalveluna. Hyvinvointipalvelu -käsitteen määrittely ei ole lainkaan yksinkertaista. Suppeimmillaan hyvinvointipalveluilla tarkoitetaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Laajempaan käsitykseen sisältyvät muun muassa koulutus- ja sivistyspalvelut sekä muut ihmisten turvallisuuteen, viihtyvyyteen ja itsensä toteuttamiseen tähtäävät palvelut.
Toinen lähtökohta käsitteen määrittelylle on tarveperusteinen: Hyvinvointipalveluilla vastataan joko perustarpeisiin tai laajempiin yksilön vaateisiin (joka ei tee määrittelyä juurikaan helpommaksi, sillä perustarpeistakaan ei ole yhtä käsitystä.)

Arvaan, että tutkimuksen edetessä joudumme vielä pureskelemaan tätä käsitettä. Toistaiseksi ajattelen, että kiinnostus on niissä julkisissa palveluissa, joita kunta rahoitti ja tuotti hyvinvointivaltion ollessa laajemmillaan 1990-luvulla. Liikkeelle voidaan silti lähteä kyläläisten kanssa keskustellessa esille nousevista ajatuksista tarvelähtöisesti. Käsitys merkittävistä hyvinvointipalveluista muodostunee sitä kautta.

Osa näistä palveluistahan on siirtynyt verkkoon, osa etäämmälle yleensä keskustaajamiin (esimerkiksi koulu). Osa on loppunut, osa saattaa olla vielä kylläkin (esimerkiksi päivähoito). Jotakin uuttakin on voinut tulla.  Kaikilla kylillä ei koskaan ole ollutkaan monia palveluja. Mutkia hahmottamiseen tuo se, että niitä ei välttämättä enää tuotakaan kunta. Tämän olemassaolevan tilanteen jäsentäminen on tutkimuksen yksi keskeinen tehtävä.
Kylä -käsitehän tutkimuksessa on tietoisesti vanhahtava; lähtöasetelmassa kylät ymmärretään  koulupiirien mukaisesti ajallisesti asettuen tilanteeseen, jolloin koulupiiriverkko oli tiheimmillään.  Saa nähdä, miten tämä käsitys muuttuu tutkimuksen edetessä.

Kylistä haetaan enemminkin yhteisöllistä kuin yksilöllistä tietoa. Siksi fokusryhmähaastattelu voi olla keskeinen metodi. Fokusryhmähaastattelussa tieto rakentuu ihmisten keskeisessä vuorovaikutuksessa. Arja Kilpeläinen tiivistä fokusryhmähaastattelun piirteitä: Onnistuessaan se tuottaa innovoitua joskin ryhmän sisäisesti kontrolloimaa tietoa. Haastattelijan tehtävä on huolehtia kaikkien osallistujien mahdollisuudesta osallistua keskusteluun ja antaa tilaa myös hiljaisille osallistujille.  Fokusryhmähaastattelua Kilpeläinen luonnehtii vuorovaikutteiseksi, innovatiiviseksi, kriittiseksi, jaetuksi, vastavuoroiseksi ja kontrolloiduksi  - ja tällä tavoin yhteisölliseksi tiedoksi.

Lähde: Kilpeläinen, Arja: Tiedon rakentuminen kylien teknologiavälitteisten hyvinvointipalvelujen tutkimuksessa. Janus 20 (3) 2012, 268-285.

P.s. Eiliseltä koulumatkalta muistui mieleen vielä, että keskusteluissa tuli esille se, että moni kyläkoulu on naisten omistuksessa. Täytyy  tarkkailla, miten ex-kyläkoulujen toiminta ja omistus järjestyy suhteessa sukupuoleen.