"Turvalliseksi luokiteltu" ja "kotoutuminen"

Ainakin 63 ihmistä kuoli ja yksi haavoittui... Tämä on varsin tavallinen HS-uutisen alku Bagdadista tai muualta Irakista. Kyseinen uutinen on 17.5. - Samalta päivältä, jolloin sama lehti uutisoi Maahanmuuttoviraston muuttuneesta linjasta. Irak (sekä Somalia ja Afganisan) luokitellaan turvalliseksi maaksi - paitsi turisteille.

Toissa iltana katsoin telkkarista dokumentin, jossa 15-vuotias Syyriasta yksin pakeneva poika kuvaa kännykkäkameralla pakomatkansa vaiheita. Leirillä Kreikassa hän tapaa toisen samanikäisen pojan, jonka kanssa ystävystyy. Toiselta on kuollut "vain" isä. Toiselta koko perhe.

Ystävysten riskejä täydet pakomatkat päättyvät eri paikkaan. Pojista toinen saa turvapaikan Saksasta, toinen Ruotsista, jonne suuntaa, koska setänsä asuu siellä. Osoittautuu, ettei setä ole kovinkaan innostunut veljen pojan saapumisesta.

Saksaan jäänyt poika ikävöi äitiä. Perheenyhdistämispäätöksen kerrotaan kestävän neljä vuotta. Ruotsiin päätyneen pojan setä muuttaa toiselle paikkakunnalle eikä ota poikaa mukaansa.

Nyt siis poikien tulisi alkaa kotoutua.

Entä missä vaiheessa "kotoutuminen" voi alkaa ihmisillä, jotka vielä odottavat turvapaikkapäätöstä? Viime syksynä Suomeen tulleiden kohdalla vain pieni osa on saanut päätöksen tähän mennessä. Helmikuussa uutisoitiin, että kaikki syksyllä tulleet saavat päätöksen ennen kesää. Nyt uutinen kuuluu: viimeistään syksyllä.

Samanaikaisesti päätöslinja muuttuu - , odotusaika pitkittyy ja toive myönteisestä turvapaikkapäätöksestä hapertuu.
Siinäkö sitten pitäisi opiskella tämän oudon maan kirjaimia ja kieltä. Alkaa kotoutua? Kun samalla on huoli kotimaahan jääneistä - ja äitiä ikävä.

P.s. Televisiodokumentista jäi kaikkien poikien kokemien kauheuksien sijaan päällimmäiseksi heidän lämmin pakomatkan aikana rakentunut ystävyytensä. Yhtä asiaa jäin miettimään: Puhelussa toinen poika kysyy toiselta: Annoitko sormenjälkesi, johon toinen vastaa: Oli pakko. Se tuntui olevan tosi huono juttu. Muistan, miten itseäkin vaivasi sormenjälkien antaminen Tansaniassa Mutta mistä kaikesta siinä on kyse?