Helssinkiin, helssinkiin

Tänään on sitten Helsingin matka. Toivottavasti kevään ainoa. Työmatkat siihen suuntaan muuttuivat vastenmielisiksi siinä vaiheessa, kun meiltä vietiin yöjuna. Aiemmin oli varsin siedettävää hypätä illalla junaan Joensuussa, herätä aamulla Helsingissä (tai vaikka valvoakin makuullaan yö), sattoipa samana päivänä tulla takaisin.
Olihan meillä pieni yöjunakapinakin, muttei ilmeisesti tarpeeksi ärhäkkä, toisin kuin Kemijärviliikkeen järjestämä. Kemijärvelle yöjuna kulkee - toistaiseksi.

Kun yöjuna lopetettiin ja lentovuoroja vähennettiin, meille selitettiin monesta suunnasta, miten vaivattomasti matka taittuu nopeilla uusilla junilla. Jos heräät kello neljä, ehdit viiden junaan, olet Helsingissä jo vähän jälkeen seminaarin alettua - ja ehdit takaisin samana päivänä. Olet kotona kenties jo ennen puoltayötä.

Niinpä. Nyt firma VR uutisoi, että tällä rataosuudella aikatauluja tullaan hidastamaan. Syynä junien jatkuva myöhästely - huono rata kun ei salli ajaa lujaa.

Tämä on tietysti vielä pientä maakunnan sisäisen joukkoliikenteen huononnuksiin. Viime vuonna lakkautettiin 80 bussivuoroa. Tänä vuonna vähän vähemmän. Illaksi kotiin periaate ei siis kotikulmillakaan oikein toteudu ilman omaa autoa. Maaseudun autottomien kulkemisesta kirjoitammekin juuri Anneli Pulkkisen kanssa Yhteiskuntapolitiikkaan.

Mie ryhdyn nurkkapatriootiksi. Sitä, mitä ei voi tehdä täällä kotikulmilla, sitä ei tarvita.