Höytiäiseltä tekstin taloon

 Testaan tekstin talon taikaa. Osallistun syksyn Kriittisen Korkeakoulun essee-kurssille. Tutkijanahan olen määritellyt itseni esseistiksi jo pitkään. Tai paremminkin pitkään aikaan ei ole tarvinnut määritellä kirjoittajana yhtään miksikään, kun tekstiä ei ole syntynyt. No, ei se synny. Sitä synnytetään. Työväenopiston elämäkertakirjoittamisen kursseja olen istunut, ja jotain kirjoitellutkin, mutta nyt olen saanut tarpeeksi vatvoa omaa elämääni. Yritän vielä kerran palata vanhojen, vaivojen, vammojen ja hoivan maailmaan. Varmaankin toistan iänikuisia, harvalukuisia ajatuksiani. Toivottavasti edes muoto olisi uusi.

Miten käykin, ensimmäinen lauantai tekstin talolla oli antelias. Intoa ja ideoita tuli roppakaupalla. Toivottavasti into riittää, sillä  noita ideoita on vuosien varrella tullut haudatuksi runsaasti. Ja syvälle.

Tallennan muistiin lauantaina synnyttämäni tekstin pätkän, jolla ei ole juurikaan tekemistä vaivojen kanssa, Tekstin pätkä syntyi, kun kirjoitimme päiväkirjanomaisesti viime kesästä ja kesken kaiken piti vaihtaa tyylilajia (en enää edes tarkalleen muista, mikä ohje oli.) No, minä kirjoitin viime kesästä konkurssiin mennessää lomakylässä Höytiäisen rannalla.

 Alkutekstissäni oli kohta

Ja sitten on Höytiäinen. Ja on vastaranta. Perhe, lapset. Horjun välissä. On tämä kesä ja ne. On Höytiäisen matalat hiekkarannat, käkkyrämännyt, vaivaiskoivut, auringon lävistämät saniaiset. 

Tämän kohdan valitsin, kun ohjeen jälkeen muutin kirjoitustyyppiä. Valitsin konditionaalin ja futuurin,

Odotan menneitä kesiä, sitä hetkeä kun ei vielä ollut sanottu niitä sanoja. Kun tulevaisuus roikkui vapaana päällämme. Tai allamme. Kun Höytiäinen kohta tyyntyisi tai nousisi vuosikymmenen myrsky, tai trombi, joka pyyhkäisisi Jouhtenisen puista puolet, kuljettaisi meidät kenet minnekin.

Se kaikki tulisi, tulisi tulemaan. Tulisi olemaan. Tulisi lomakylä ja sitten konkurssi. Sinne päätyisin, konkurssin tehneeseen lomakylään. 

Entäs sitten tämä harjoitus: Kerro mitä teksti tekee, kun se odottaa. Piti tehdä tekstistä toimija.

No se odottaa syntymäänsä YY KAA KOO, RUUMIS VALMISTAUTUU

teksti odottaa ajatusta, odottaa käden liikettä, että kipu menee ohi, että kynä liikkuu taas tai somret näppäimistöllä

odottaa

suurta suunnitelmaa

ideaa

pientä ajatuksen poikasta

aivojen muistumaa sitä miten kirjain 

, miten se saa muotonsa

ensin kaari tai puoliympyrä, koukku alaspäin tai ylös

tai hattu

joskus täytyy olla hattu

teksti tykkää hatuista, 

jossain toisessa kielessä ne ovat pipontapaisia, tupsu tai aalto

niitä on vaikea löytää näppäinten takaa

shift tai kontrol

Odottaako teksti kaunista kirjainta, kaunokirjainta, kaunokirjoitusa

Onko sellaista edes enää

(Eikös tästä tullut melkein runo?)