Anteeksi, Luontoäiti!

Nyt kävi köpelösti. Menimme eilen koiran kanssa farmille viemään linnuille evästä. Olin laskeskellut, että kaksi ja puoli viikkoa sitten täyttämissäni ruokinta-automaateissa riittää apetta. Eipä ollut riittänyt. Jokainen syöttövehje ammotti tyhjyyttään: ei talipalloja, ei auringonkukan siemeniä. Huomasi, että kaikki oli syöty viimeistä murua myöten.

Muutenkin pihapiiri oli kammottavan hiljainen. Vain ketun, jäniksen ja jonkinlaisen pikkuhiiren jälkiä lumella. Ei yhtään linnun varpaan jälkeä.

Pikkulintujen ruokkimiseen pätee sääntö, että jos aloittaa, ei saa kesken talvea lopettaa. Kuinkahan moni ruokittavani lie menehtynyt.

Tunnen pettäneeni heidät kaikki. Anteeksi äiti Maa! Olisin aivan hyvin ennättänyt paikalle ajoissakin.

Täytin kuitenkin syöttölaitteet. Kävimme myös lumikenkäilemässä. Avarat pellot ovat käytössämme näin talvella. Kesällä ne ovat lähinaapurieni, lehmien, valtakuntaa. Kevät tekee tuloaan. Aurinko paistoi ja valoa piisasi.

Täytyy lähipäivinä käydä tsekkaamassa, onko yksikään lintu löytänyt uudet syötävät.