Tekstit
En koskaan katso videoita sodan taisteluista
joskus vilkaisen, en näe
en kuvia palavista rakennuksista
luhistuneista taloista, romahtaneista silloista
kumollaan lojuvista autonraadoista
hiiltyneistä puista
kadulla lojuvista ihmisistä
en kuvia eläinten tyhjistä katseista
Mutta minä kuuntelen, tosin hajamielisesti
kuin kiertelisin torilla ilman ostoaikeita
röngän ääni rauhoittaa, suodattaa, neutralisoi
sanat voin sietää, kuvat särkevät
Vaikka nehän ovat vain kuvia
eikä näinä disinformaation aikoina
voi tietää, ovatko ne edes totta
Lapsi totisena nenä junan ikkunalasissa
isä hyvästelemässä perhettään
kääntyäkseen kohta takaisin tappamaan, kuolemaan
pieni punapaitainen poika
vatsallaan rantaveteen huuhtoutuneena
jalaton ihminen tai koira
ei voi tietää mikä on totta
Tuliko selväksi
en koskaan katso kuvaa sodan tuhoista niin että näkisin
mutta nyt siis katson
Kangas on punainen, koristeltu erikokoisin mustin palloin
helakan vihrein lehdin, ainakin luulen että lehdin
en pysty näkemään selvästi
kangas on asetettu paarien päälle
ei, ei asetettu, se on viskattu niille kuin olisi hirveä hoppu
ei, ei hoppu
sanotaan mielummin että tulenpalava kiire, hätä
paarit ovat ehkä vihreää nailonia, vaikea sanoa
paarien edessä juoksee kaksi kantajaa, takana kolme
kahdella luotiliivit, yhdellä kypärä,
toisilla toppatakkeja, pipo tai lippalakki
voi hyvä tavaton! pipo!
Talo paarien takana on kaksikerroksinen
ikkunoiden mustat aukot ovat paikoillaan
täsmälleen siinä mihin joku on ne joskus riviin piirtänyt
porraskäytävänkin hän on varmasti suunnitellut
sitä ei enää ole
keltaiset eristeet roikkuvat pitkin seiniä
savuaa
Puut ovat lehdettömiä
kevät ei ole ehtinyt Mariupoliin ellei sitten
ellei sitten lehdetkin ole palaneet
Sanoinko jo
paarien päällä on punainen, mustapallollinen kangas
sellaisia näkee lastenhuoneissa
keskemmällä kangasta jotain vihreää, ehkä lehtikuvio
tihrustan, en näe, joudun kuvittelemaan
kuvio jää ikävästi paareilla selällään makaavan naisen alle
onko kankaassa tosiaan vihreitä lehtiä?
haluaisin nähdä tarkemmin
naisen vatsa on valtava, kohoaa kohti taivasta
lapsen täytyy olla syntymäisillään
Naisen reidestä alkaa punainen juova, kankaan punaista tummempi
se tahraa kankaan ikävästi
yritän kohdentaa katseen naisen jalkoihin
Näenkö jalkaterät? Näenhän?
En halua tietää
ehkä tämä ei edes ole totta
näinä disinformaation aikoina
Mutta talo siinä on
ja piha
ja ihan pian lehdet puhkeavat puihin
lapset saavat riisua raskaat talvivaatteet
vedellä saappaankärjillä puroja hiekkaan
kun aurinko sulattaa lumen
saavat hypätä narua
kirkua ja kikattaa
ja joku kiukkuinen aikuinen kurkistaa verhon takaa
marmattaa kun häiritsevät, ei saa hetken rauhaa
lasten meteliltä
Silva Tedre
HS 11.3.22
